Tänään siis vein pirteät peipposeni mukanani koululle niiksi pariksi tunniksi, jotka paikalla jaksoin olla kahden tunnin yöunien päälle. Ei tämä helppoa ole vaikka joku erehtyisi niin väittämäänkin. Nukahtaa puoli viideltä, herätä umpiväsyneenä ennen seitsemää, keittää kaurapuurot, vaihtaa yövaipat pois ja pestä rivi pyllyjä ja hammasrivejä, saada nuorimmainen nielemään Sanasolinsa, pukea päivävaatteet jokaiselle päälle jossa mutkana matkassa se että kun yhden saa valmiiksi seuraava on jo ehtinyt riisua vaivalla puetut kledjut ja heitellyt ne ympäriinsä. Äkkiä käydä vielä pissalla ja tapella ulkovaatteet niskaan, muistaa ettei niitä puuroja ole vielä syöty ja äkkipikaa tunkea kuitupommit alas jokaisen kurkusta.
Kengät jalkaan ja menoksi.
Minä haluan olla aina rehellinen lapsilleni, vaikkei se aina reilulta tunnukaan. Vastaan aina siihen mitä kysytään kaunistelematta, koska haluan että hekin voivat aina olla rehellisiä minulle.
4 kommenttia:
Ihana <3 Nosti hymyn huulille. Lapset on elämän suola. Ja sokeri.
Mikä piristys teksti tälle illalle! Lapset... :3
No eikö ne ole? Mitä muuta mausteita elämään tarvitsee kuin lapset.. Eikun siis suola ja sokeri :P
Sanon vaan, että tykkään tosta "toivottavasti ex-syömishäiriö". :3 Mä ainakin toivon niin, että on.
Lähetä kommentti