Meidän pesässä

Väsyttää. Väsyttää ihan kamalasti. Ei ihmistä ole luotu menemään seitsemäksi töihin. Ei sitten millään, ei edes kahdeksaksi, yhdeksän on paljon parempi. Ihminen on paljon onnellisempi jos saa nukkua kahdeksaan, eikä mihinkään seitsemään tai luojaparatkoon kuuteen tai viiteen.

Onneksi työni on monipuolista. Istumista +8 tuntia kuuntelemassa ja kirjaamassa, lähettämässä viestejä ja todistusten täyttämistä, pyyntöjen tekemistä radiologille ja puhelinpäivystystä. Sen lisäksi myös kynsilakkavertailua, kukkien kastelua ja pensaiden juurruttamista. Kahvin ja veden keittoa, tuulettamisesta kinaamista, surffailua netissä ja maailman kummastelua. Ei minuakaan kiinnostaisi tehdä sitä mistä maksetaan, jos olisin vakituinen.

Oonko ymmärtänyt oikein että sinua ei tänne koskaan oikeasti töihin saada?
No oot joo.
Varapomo ja työsopimusten allekirjoittaminen.

Muutenkin on vain outoa saada kehuja. Vaikkei niitä suoraan annetakaan, sanotaan vain että 'hyvä kun tulit', ja 'sinua tarvittiinkin'... 'onhan täällä sijaisia mutta....'

Näin tänään Työmiehenkin, se oli menossa oikeisiin töihinsä, siitähän tulee, tai sitten jo tuli, en minä ole ihan enää kartalla, fysioterapeutti, ja hyvä varmasti tuleekin, onhan se aiemmin toiminut urheiluhierojana. Siitä tuli kiva mieli. Minä tykkään Työmiehestä kamalasti, se on maailman kivoin mies. Ketään loukkaamatta. Koska se on hieno ihminen. Se sanoo aina moro vaikka ennen sanoi tere, minä sanoin ennen moro mutta se sekoitti pääni ja sanonkin nykyään tere.

Tällä viikolla tein töitä 9.5 tuntia + 8 tuntia 10 minuuttia.
Ymmärtääkseni se on noin 150 euroa verojen jälkeen.
Siitä kyllä tykkäisin hyvää.
Koska polvi on taas paskana ja haluaisin tuen.

Lisäys allergeenilistaani: kevään vihreät tuontiomenat. Tai enhän minä omenoita muutenkaan saisi syödä kun on vanhojen pappojen vaivoja, sappikiviä, mutta tälle kertaa kurkku sanoi ennen vatsaa stop. Eikä ole epipenejä enää, on vain nieltävä pilleri millä kestää aikansa vaikuttaa. Siihen asti yskittää ja henki juuttuu kurkkuun, naamaa kirveltää ja silmät ja nenä tukkeutuu.

Ei tämä edes ole kamalaa, kookokseen jos vertaa, silloin se on sekunteista kiinni, ja sitten kun loppuu happi, se vain loppuu.

Minusta on kiva olla kotona, taas pitkästä aikaa. Vaikka täällä onkin sotkuista ja inhottavaa ja kakkakikkare on ilmestynyt keittiön lattialle, intopaskaa niiltä jotka oikeasti on innoissaan päästessään kotiin, tosin onko ihme, Aivovasaralla ei ole kotona häkkiä, se on tehnyt itselleen majan, ja reissussa se joutuu nyhjäämään häkissä tai jos ei siellä halua olla, pahvilaatikossa saunalla.

Kai meillä molemmilla on ahtaanpaikankammoa.