Lähdettiin neljän aikaan Jupun ja Leijonan kanssa käpyttelemään jättöön, nähtiin joku performanssi ja sen jälkeen näin yhden tutun jolla oli tuttuja joilla oli viinaa ja sen jälkeen en enää olekaan ihan varma, mitä on tapahtunut. Paitsi että yhdestäkään juomasta en ole maksanut minä.
Sanotaan, että onneksi törmättiin siinä kohtaa vielä eri tuttuihini ja lesbosin tieni kotiin.
Mahassani on pitsaa ja sylkieritettä joka maistui valkosipulille. Nyt minun puhelin soi ja kaveri huutaa että saako antaa minun numeron sille tarjoajakiehnärille ja minä huudan takaisin että älä nyt hölmöks rupea.
Enemmän kun se tyhmä lamalapsi minua harmittaa että pitääkö olla tämmönen apinanaamapaskiainen? Yksi harvoista viikonlopuista kun lapsi tulee kylään iskällä heittää päässä vaikka on pitkän aikaa ollut ihan kilttinä. On se vielä huomenna ja maanantaihin asti, sitten pitäisi olla hänen äiteensä häähumut ohi ja arki palaa ruotuunsa.
Onneks mul on toi ukko, sen mie vaa sanon. Mie sitä rakastan tosi paljon, ja sitä että se rakastaa minun Jupua ja lukee sille ja sekin on kivaa kun tänään ukkosti ja makoiltiin molemmat sen sylissä ja kateltiin näkyykö salamoita (ei näkyn, vettä vaa iiha vitusti ja tuuli pöllytti lehtiä sisään ikkunasta). Kyl se on hyvä isä. Paljo parempi ku minä. Ois se lottovoitto jos saatais vauva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti