Olen miettinyt pitkään pitäisikö "tyytyä" siihen mitä on. Että jos tämä nyt on tässä, jos minä sitten olen Leijonan kanssa ihan aikuistenoikeasti ja sillä selvä. Että en enää kaipailisi mitään vanhoja juttuja, että antaisin toistenkin elää omaa elämäänsä ja keskittyisin vain täyttä häkää tähän mitä on.
Kyllähän minä rakastan ja minua rakastetaan, ei siinä mitään.
Minulla on hyvä olla ja saan hyvin paljon anteeksi.
Jaksamaton, vetämätön olo. Nukuin 15 tuntia, yhdeksän maissa tulin hoipalaisen siskon kaverilta kotiin aikamoisessa änkyrässä kun Leijona soitti pitsaperjantain alkaneeksi. Söin ja nukahdin. Rankkaa on opiskelijan elämä.
Leijona on kovin vittuuntunut käytökseeni tällä hetkellä, siihen että pyörin jonkinnäköisten tuttujen luona ja juon loputkin harmaat aivosoluni tuusannuuskaksi. Mitä minun muka pitäisi tehdä, odotella kiltisti kotona että se jossain maailmanvaiheessa pääsee töistä kotiin.
1 kommentti:
Ymmärrettävää Leijonan käytös, jos se koskee juomistasi, mutta kohtuutonta, ettet saisi tavata tuttujasi.
Yksi kysymys siihen kastiin, jos aiot tehdä joskus vastauspostauksen niihin kaikkiin kysyttyihin kysymyksiin, niin eli tekisitkö palveluksen jollekin, joka sitä pyytäisi? Olisitko heti valmis auttamaan vai miettisitkö hetken ensin? Odottaisitko vastapalvelusta, jos toteuttaisit kysyjän pyynnön? Riippuisiko avunantosi kysyjästä (jos hän on hyvä tuttu, tekisit palveluksen, jos epäilyttävä tyyppi, et edes harkitsisi yms.) tai kysytystä asiasta (jos se on pieni pyyntö, tekisit, jos kohtuuttoman suuri, et tekisi tms.)?
Ja minulla ei ole taka-ajatuksia, joten voit vastata rehellisesti..
Lähetä kommentti