Ei kiirettä, se pitää miehen tiellä

Olen saanut laitettua tavaroita paikoilleen yllätysnopeaa vauhtia. Pistin itselleni deadlineksi 19. päivä olevat tupaantulijaiset, mutta kelpaahan se olla aiemminkin valmis.
Olohuone/makuuhuone on viittä vaille valmis, enää siellä täällä levyjä ja muuta sälää etsimässä itselleen paikkaa. Tauluja on ripustettu seinälle ja verhot saatu ikkunaan, täällähän näyttää melkein asumiskelpoiselta niin kauan kunnes erehtyy eksymään keittiön puolelle, mikä ei todellakaan haittaa. Enpähän ole koko ajan syömässä. Vaikka päätinkin, ettei syömishäiriö uuden asunnon kynnyksen yli astukaan.
Tänään olen vetänyt naamaan neljä Royal-suklaapatukkaa hyvällä omalla tunnolla.

Selkä huutaa kivusta, eikä ryhtiäkään taida olla enää olemassa, hyvä että torstaina on jumppa.

Huomenna pitäisi mennä sossuun käymään, mutta taidan skipata sen; ei ne sieltä minulle mitään kuitenkaan anna. Olen liian hyvällä tuulella mennäkseni sinne pilaamaan päivääni. Iltapäivästä lähdetään opintoretkelle kaupungin kirjastoon katsomaan näyttelyä; kaksi kärpästä yhdellä iskulla, saan käytyä kirjastossa tutkailemassa jos jotain haluaisin lainata iltojen iloksi, ja sen jälkeen pääsen kaupungille käyskentelemään. Vaikka olenkin ostolakossa ja budjetti on vielä tiukempi kuin aiemmin osasin aavistaakaan (miten voi olla että jäi opintotuesta vain viisikymppiä tilille, mitä kusetusta tämä nyt on, tuliko sitä muka vähemmän kuin ennen?!), voisi sitä vähän kierrellä ja katsella, jos vaikka jotakin kivaa kotiin löytyisi.

Kuinka rakastankaan tätä kotia!

Heräsin 8:45, koulu alkoi varttia yli yhdeksän, enkä edes myöhästynyt. Kaikki käy niin nopeasti kun ei tarvitse etsiä vaatteita ympäriltään, tupakan jälkeen ei tarvitse lepuuttaa silmiä kun sen voi polttaa sängyssä aukinaisen ikkunan äärellä, aamupalaa ei tarvitse miettiä... ja kouluun kiitää minuutissa.

Piti mennä polille käymään tänään, mutta päätin että koulussa on sen verran kiva olla, että jätin välistä. Ei olisi ollut bussirahaakaan käsillä, tuonne lumimereen ei tee mieli lähteä tarpomaan yhden neljäkymmentäviisiminuuttisen tähden kun olo on hyvä, vaikkakin hieman maaninen. Kyllä kaikki onneksi aina järjestyy.

Viikonloppuna on koulussa avoimien ovien päivä. Olen kuvaamassa muotinäytöstä ja myymässä kahvia ja pullaa äiteille, isille ja kavereille. En ole kutsunut omia vanhempiani, kun en tohdi vaivata niitä näin lyhyen ajan sisällä liikoja, mutta ehtiihän tässä vielä rohkaistua... Kunhan nyt saan asunnon järjestykseen.
Olen kaljan velkaa puolelle luokalle hävittyäni vedon, voihan vittujen kevät!

Aion kirjoittaa mummille kirjeen tämän viikon aikana. Pyytää siltä anteeksi, etten ole ollut siihen yhteyksissä.