Selkä paskana, räkää poskella ja itku silmässä jo valmiiksi

En mennyt polille tänään, lähetin angiina-viestin. Olisihan se toisaalta ollut ihan mukava pukea päälle ja kävellä rohkein mielin ovesta ulos, mutta yksikin päivä sisällä on päälle liikaa. Kun tulee niitä ajatuksia. Niitä kehoituksia.
Rättipoikki ja halko pinossa. Uni olisi saanut jatkua ikuisesti, mutta jos olisin vaan jäänyt sänkyyn nukkuisin vieläkin. Eikä se käy kun on kiire. Kiire pakata, kiire ja kiire ja kiire. Silmiä särkevän kiire.

Huomenna tulee rahaa, huomenna soitan sossuun onko takuuvuokra-asia edennyt, huomenna halon hiuksia ja puren hammasta raha-asioiden takia ja ostan paketin makaroonia, pullon ketsuppia ja tölkin maitoa. Siinä loppukuun ruuat.

Poltin puuron pohjaan, tosin ensin se kiehui yli ja paskoi levyt. Kaiken siivoamisen voi jättää myöhemmäksi.

Kuvanveiston työt ja portfolio pitää palauttaa perjantaina, perjantaina on myös taidehistorian koe. En ole vielä saanut koemateriaalia, enkä tehnyt kahta viimeistä kuvanveiston työtä, enkä koonnut portfoliota. Enkä sitä enkä tätä enkä tuota. Onhan tässä aikaa, aika rientää ja minä sen mukana. Kiire on parempi kuin se jos olisi aikaa pohtia ja ajatella.
Ettei tuntuisi epätoivoiselta vaikkei ole edes ruokaa. Kun sitä kerrankin voisi jopa syödä hyvillä mielin.

Huomenna saan lääkkeitä flunssaan, vihdoin, jos sitä vaikka paranisi ihmeen kaupalla.