Come to papa

Tänään on minun viimeinen koulupäiväni reiluun viiteen viikkoon. Tämän "työharjoittelujakson" vietän kaikkea muuta kuin tekemässä ilmaisia töitä, se on varmaa se.


Koulu ja työt

Olen vääntänyt hiki hatussa portfoliota toisensa perään, ja vihdoin alkaa näyttää valmistuminen lupaavalta. Enää yksi, joka perjantaihin mennessä täytyy palauttaa, viimeistelyä vaille valmis, ja sen lisäksi koko kouluvuoden kattavan työ/oppimisportfolion teko, mutta onneksi sen tulee olla valmis vasta toukokuun loppupuolella, joten eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan.

Työt sairaalalla alkavat 7.5.. Sitä ennen tulossa on kesäloma, jonka vietän ählämipitseriassa pimeänä työvoimana, että saa toukokuun laskut ja elämisen kustannettua. Tämän päälle olen extra-apuna tekemässä teatterille lavasteita, jos sinne ei tarpeeksi porukkaa ilmaannu paikalle.


Sosiaalielämä

Päiväni kuluvat lapsiperheen arkea pyörittäen. Kotona sotku on jotakin niin mittavaa, että tänään, kunhan käyn koululla viimeistelemässä hommat, tulee tarttua imuriin oikein urakalla. Täytyy keksiä pienille jotakin pientä hommaa, johon riittää mielenkiinto ja keskittymiskyky, mutta kyllä vaan, meillä ihan pikkuisesta pitäen ollaan mukana siivoamassa, ihan vaan siksi että elämä sitten isompana olisi helpompaa, eikä tarvitse olla ilmoittamassa itseään mihinkään siivoamistositeeveehen...

Hoipapoika soitti juuri äsken ja sain oikein mukavan aamuherätyksen, se ei nimittäin ole itsestään paljoja ilmoitellut viimeaikoina, eikä muutenkaan tuntenut oloaan mukavaksi jutella kanssani. Ehkä viimeviikkoinen autoonimurtautumisoperaatioyritys teki vain hyvää. Nyt se jopa ehdotti että lähdettäisiin juomaan, like old times, kunhan se tappovuoroista töistä pääsee.

Muutenkin koulukavereiden kanssa menee paremmin kuin hyvin ja jaksan ottaa taas vastaan toisten huolia, tosin sen verran olen järkiintynyt, etten niitä ala ahnehtimaan vaan otan pienissä määrin siinä missä itselleni sopii.


Päänsisäinen elämä

Viimeyönä, tai siis aamusta nyt, sain nukuttua mittavat viisi tuntia, joka on viisi tuntia enemmän kuin taas viikkoihin. Ylpeä ja onnellinen olen puolestani, sillä kylläpä taas väsyttikin. Silmäpussit on niin isot että hyvä että sitä ulos kehtaa lähteä.

Pidin tässä viikon epävirallisen Efexor-tauon ja oh mama että olen onnellinen uudesta reseptistä ja haetuista pillereistä. Vieroitusoireet tulevat aina kohdalleni vahvoina, kuten kaikki vaikutusoireetkin. Kiertohuimausta ja pyörtyilyä ja oksetusta ja sätkymistä ja maanisuutta täysstoppiin asti.
Tämä olo ei oikein rohkaissut tekemään mitään, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Paitsi näitä vinyylikulhoja sain paskarreltua:

Silloin kun asuttiin Aiméen kanssa yhdessä tein meille seinähyllyt täyteen näitä ja sinne sai laittaa piiloon uteliailta sormilta kaikkia isin ja äitin tavaroita.

Eilen tuli käytyä polilla pitkästä pitkästä aikaa, ja pitkästä pitkästä aikaa myös itkeäpillitin sinisellä mukavalla tuolilla kuin pikkutyttö konsanaan rakkauksien perään. Itsetuntoni on suoraansanottuna pohjassa näinä aikoina, ja lääketauon kohdalla sitä huomasi lipsuvansa vanhoihin tapoihinsa. Mollaamaan itseään, jännittämään julkisia paikkoja koska kaikki siellä nauravat minulle vähintäänkin selkäni takana, puristelemaan hetkessä ilmaantuneita jenkkiksiäni, puhumaan itsekseni, saamaan säpsyjä nopeista liikkeistä, jne jne jne. Kaikki oli pienessä mittakaavassa, oli kuitenkin vain viikosta kyse.

-

Nyt soi herätyskello aamutoimien aloittamisen merkiksi, joten tämä poika lähtee paskalle ja pesemään hampaansa, polttaa tupakan, lätkii peitevoidetta silmänalusiinsa ensin paineltuaan niitä kylmäpussilla, pukee päällensä ja lähtee koululle leikkaa-liimaa-operaation viimeistä osaa suorittamaan.

Ps. skippasin tänään ruokailun.