Pimeä kuoppainen ja kiemurainen kantojen täyttämä polku on elämäni, osaan kävellä sen silmät kiinni kompastelematta, sillä olen sitä samaa polkua tallannut ees taas niin monet kerrat. Samaa vanhaa paskaa polkua, se on aina se sama ja yhtä vaikeaselkoinen, koskaan ei ole parempaa tiedossa.
En osaa tulkinta sanontaa, kun mennään ylämäkeen, minusta se tarkoittaa vaikeuksia,
kun mennään alamäkeen, sekin on vaikeuksia täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti