Tänään tuntuu aika lihavalta kun kurkusta valahtaa alas kokonainen kuivakakku ja ties mitä muuta kylkiäistä.
On muutenkin tullut vaan syötyä. Ja lihottua. Levittyä.
Vaikka piti olla vähän paremmalla mallilla asiat.
Eipä ole olo kummoinenkaan, särkee päätä koko ajan, väsyttää niin maan perkeleesti ja oksettaakin.
Ehkä se olisi aika miettiä syömisiään uusiksi,
ei syömishäiriöstä toipuminen tarkoita sitä että lihotetaan itsensä muodottomaksi palloksi.
Vuodessa olen lihonnut yli 10 kiloa, melkein lähemmäs 15.
Koska olen sen verran lyhyt, jo muutamankin kilon kertyminen näkyy heti vararenkaana vyötäisillä.
Mutta joo, haaveilla saa, ei ole varaa terveempään elämään,
eikä intoa heittää itseään ulos paukkupakkasiinkaan.
Ja sitten taas, aina on se pieni pelko perseessä että menee överiksi.
Mistä sitä motivaatiota saisi ostettua?
2 kommenttia:
mitä väliä.
Weheeee! mä tässä neljän kuukauden aikana olen onnistunut lihomaan sen yhdeksän kiloa :D. Mutta nyt olen samassa painossa kuin ennen syömishäiriötä, joka on kai se minun biologinen paino. Eikä se elämä siitä paskemmaksi muutu
Lähetä kommentti