Come to papa

Anorektikkotyttö kävi tänään, keskustelu rajoittui ahdistuksesta puhumiseen, sille nauramiseen ja ilman viilenemisen sadatteluun.
Junalaiturilla seisominen oli vaikeaa, takerruin kiinni pieneen Toblerone-patukkaan ja nyökkäsin hyvästini kun se arkana astui sisään kulkuneuvoon. Jäin yksin Tobleroni kanssa, ensimmäisen makeisen, jonka itse uskalsin ostaa kaupasta yli puoleen vuoteen ajattelematta, että kaikki katsovat. Sitä että kohta minä ainakin olen läski jos mässäämistä jatkan.
Sänky on pehmeä ja postista haettu paketti odottelee Leijonan tulemista kotiin, kiva koti-ilta tiedossa. Kaapissa on Jakkimakupala, pöydällä on leipäpussi, kaikki muukin hyvä odottaa syöjäänsä, mutta minä järkeilen tänään. Että miksi vitussa sen tekisin.
Jälkiuunileipä on parasta leipää mitä on: sitä ei tarvitse syödä kuin yksi palanen.