Töttöröö

Aamu alkaa odottamisella. Koska se helvetin herätyskello nyt soisi että viitsisi nousta kuselle.
Halpaa C-vitamiiniporetta ja halpaa pussiteetä, halpaa tupakkaa ja likainen tukka pipon alle piiloon. Radion pauhausta taustalla, huokailua ja nenänkaivelua.
Kouluun vain pari minuuttia myöhässä, parempi mennä kävellen eikä pyörällä, kun ahdistaa, ehtiipähän vähän selvittää ajatuksiaan, ehtiipähän bentsot vetää pöllyisen hymyn naamalle. Primäärilääkkeen resepti on hukassa, 6.10. lääkäri, laatallinen rauhoittavia.
Onko ihmekään ettei ajatus tahdo juosta?
Koulussa on työpäivä; vapaata olemista; maalailua ja siivoilua, ruuaksi perunaa ja jauhelihakastiketta, vaikka piti olla pastaa, kaupungilla ei ole varaa ruokkia lapsia vehnälläkään enää.
Jossakin vaiheessa sitä huomaa olevansa yövaatteet niskassa paikanpäällä, collegehousut, huppari ja villasukat, niinpä niin, mistä sitä milloinkaan mitään tajuaisi.
Halpaa tupakkaa ja yrttiteetä kahvitunnilla, aurinkokin jaksaa paistaa ja kaupasta löytyy -50%-lappuinen valkosipulipatonki violetissa kääreessään, kuivaa välipalaa tukkeiseen vatsaan, pussipastaa, mitäpä muutakaan, oksennusta ja halpaa tupakkaa.
Olen syönyt hyvin viimeaikoina, kaikesta köyhyydestä huolimatta. Ei turvotusta, ei tavallista enempää huonoa oloa, ihmeellinen asia tuo koulussa tasapainoisen lounaan syöminen. Painokin on laskenut tai ehkä tasoittunut, vaikkei se ole ollut mitenkään tarkoituksellista.
Mahjong Titansia pelatessa tulee ikävä Leijonaa, talvi meni siinä että se hengitti niskaan ja naureskeli elä viitti hölmö, mitä sie nyt tolleen teit tehdessäni riskisiirtoja pelissä.
Kuralammikoita ja oravia, minä ostan kaksi suklaavanukasta, Simpsonien 21. kauden ensimmäinen osa on tullut.
Onpa elämä helppoa kun ei jaksa aina synkistellä. Tänään minä ihastun elämään, vaikka laskupinon eräpäivä onkin umpeutumassa.