Isäni soitti eilen kahdeksan aikaan illalla, sinänsä, eihän sen pitäisi olla ihmeellistä ja jännittävää että vanhempi soittaa joulupäivänä, mutta kyllä sen tietää jo etukäteen ettei tämä ole hyvien uutisten tai kuulumisten vaihtelupuhelu. Olisikin, edes joskus.
Romy pääsi tunti sitten sairaalasta tarkkailusta, sillä oli eilen epilepsiakohtaus ja se löi päänsä. Muutama tikki ja aivotärähdys. Kevään jälkeen sillä ei ole ollut isompia kohtauksia, tuijottelua ja kielen kääntelyä ja pysähtymistä on, mutta siihen se on jäänyt. Niin sitä ehtii huokaista helpotuksesta että vihdoin on saavutettu lääketasapaino, ja johan kaikki taas menee perseelleen.
Nyt kaiken pitäisi olla ihan hyvin, nuorimmaisen pitää vaan lepäillä muutama päivä rauhassa.
Tämä menee upottamaan säikähdyksensä saunan lauteille ja ottaa rauhoittavan kaljan sen jälkeen Leijonan kanssa.
Ps. en ole polttanut kolmeen päivään, melkein kyllästyttää. Tulee vaan syötyä itsensä lihavaksi ja maattua sängynpohjalla sairastamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti