Kun minä maalaan, haluan olla omissa oloissani. Lähes hiljaisuudessa, oman pääni seurassa. Jutella itselleni tehdessäni, silloin ei joudu keskittymään mihinkään.
Kun minä maalaan, pursotan väriä suoraan kankaalle harvemmin käyttäen kippoja ja kuppeja sekoittaakseni väriä valmiiksi.
Kun minä maalaan, sotken itseni päästä varpaisiin.
Kun minä maalaan, sotken matot ja lattiat ja seinät huiskiessani väriä huolimattomasti.
Kun minä maalaan, kostutan siveltimen suussani niin että suupieleni ja kieli ovat sessioinnin jälkeen kauniin kirjavat.
Kun minä maalaan, annan itselleni luvan puhua yksin ääneen ja laulaa.
Kun minä maalaan, teen montaa työtä kerrallaan. Näin aikaa ei mene hukkaan odotellessa värin kuivumista.
Kun minä maalaan, jätän pensselit tököttämään vesikuppiin päiväkausiksi, viikoiksi... vaikka tiedän kuinka pahaa se karvalle ja kärjenmuodolle tekeekään. Minä en ole siisti ihminen.
Kun minä maalaan, en luonnostele, vaan teen kaiken sydämestä suoraan.
Kun minä maalaan, ideoin tehdessäni, ja lopputulos on aina täysin erilainen kuin jokaisen miettimistauon välissä.
Kun minä maalaan, minä olen onnellinen.
2 kommenttia:
jotenkin tämä post sai minut hymyilemään. Ehkä siksi että luovuus ja se että jaksaa työstää jotain niin on minusta jotenkin.. Hyvä kun en löydä taas oikeita sanoja.. No vaikka kunnioitettavaa. :D. Ja luin ensimmäistä kertaa tuon sivussa olevan tekstin, ja pakko suositella elokuvaa i love you phillip morris. Se on nerokas.
maalaa lisää ♥
Lähetä kommentti