Aggressiivinen hyökkäys kyllä pureekin, ja tupakointinsa puolustelusta

Suututtaa.
Aamu on pelkkää kellon tuijottamista ja vahdittavana olemista. Jos minun täytyy 06:40 olla valmiina ulkovaatteet päällä menossa niin minä olen, ei siinä tarvitse muka muuten vain kävellä huoneen ohi vetäen takkia päälle kello 06:37, kolme minuuttia on pitkä aika ja olen suunnitellut kaiken valmiiksi. En minä ole myöhässä jos en saa olla, ja jos tiedän tarkan kellonajan.
Siksi minua ärsyttääkin jos illalla satun kysymään äitiltä tai iskältä monelta täytyy olla valmis.
Joskus.
Mitä joskus? MONELTA.
Seittemän maissa.
No siis seittemältä, ennen seittemää vai jotaan muuta?
Tarvitsen tarkkuutta etten jää tuijottelemaan ja pysähtele.
Jos olen hakemassa jotakuta, ilmoitan tarkan ajan, monelta olen paikalla, tai en saa muuten lähdettyä ollenkaan. Että olen pihalla 13:53.
Yksi syy miksi en saa paskannettua ja miksi olen huonolla tuulella suurimman osan päivistä, varsinkin aamupuoliskon, on se, ettei ole sitä omaa rauhaa. Pitää jonottaa vessaan, joku sattuu oviaukkoon juuri kun on pukemassa tai seisoo huokaillen vittuuntuneena oven takana kun yrittää paskantaa ja siihen se sitten kaikki stoppaakin.
Enää tämä ja huominen päivä ja sitten pääsen kotiin…

Jotkut iltavuorossa eivät tee noin mitään töitä, vituttaa saatana ja silti vetää saman palkan.

Ja sitten kyräillään omissa porukoissa kun jotkut käy tupakalla.
Minä käyn työpäivän aikana kolme kertaa tupakalla: aamukahvitunnilla jonka kesto on 12 minuuttia: tupakointiin menee 4 min + kävelyyn tupakkapaikalle 1.5 minuuttia, vilkaisen sanomalehden sarjakuvat, ja sitten juon teen työpisteellä ja käyn muuten tämän tauon aikana vielä vessassakin.
Muut käyttävät kahvituntiin 15-30 minuuttia.
Paitsi se yksi nuorempi nainen joka kanssa tupakoi, se istuu pöydässä seitsemisen minuuttia ja käy tupakalla ja lähtee takaisin työn pariin.

Toinen tupakkataukoni on puolen tunnin lakisääteinen ruokatauko, joka on palkaton, ja jonka vietän ulkona ja kuuntelen musiikkia, valokuvaan, käyn kaupassa ja poltan kaksi tupakkaa.

Kolmas tauko, jota en aina edes käytä, on iltapäivän kahvitunti, jolloin käyn vain hakemassa teen, vedän jukurtin seisoviltaan naamariin ja käyn tupakalla.
Jos itse olen autolla, en siis pidä tätä taukoa vaan lähden kolmelta ja poltan sen tupakan työajan ulkopuolella.

Tupakoiva ihminen on tehokas työläinen, jos työ on keskitettyä ja mekaanista ja siinä on tarkasti määritetyt tauot. Koska tupakointia ei katsota hyvällä varsinkaan keski-ikäisten (naisten) keskuudessa, joista btw suurinosa on jossakin vaiheessa elämäänsä polttanut, mutta sittemmin lopettanut, siitä jää häpeäjälki polttavan silmään, jolloin tauot vietetään kellon kanssa eikä töiden tekoa keskeytetä jutustellakseen työkavereiden kanssa, ettei vaan olisi enää yhtään huonompi ihminen kuin muu osa jäkättävästä akkalaumasta.

Toki on niitä (muuten keski-ikäisiä naisia) tupakoijia, jotka ovat harmillisen laiskoja eivätkä eväänsä liikautakaan yhteisen hyvän eteen, ja tämän takia muut saavat kärsiä. Ne nuoremmat muut, jotka eivät ole täysin ylpeitä tupakoinnistaan saamansa palautteen takia.

Mutta ahkeria sitä ollaan ja sillä selvä, jos ette muka ole jo huomanneet, lakatkaa naputtamasta ja antakaa meidän tehdä töitä niin kuin itselle parhaiten sopii, ei tämä ole mitään autenttista elämää, eikä töissä olo ole mitään rakastumista uudelleen joka päivä, vaan pakkopullaa, eikä tähän ole tarkoitus jäädä, kuten teillä muilla katkerilla raskaanpäivänraatajilla.

Ps. Ops nyt käytin tähän angstipurkaukseen suurimman osan tauostani jo.
Pps. Voi saakeli antakaa sen pääministerin ihan rauhassa puhua kuukautissuojien inhottavista muovipinnoista, kai sitä nyt saa ihminen avoimesti purkaa sydäntään ilman että täytyy alkaa leimaamaan hippipaskaksi hihhuliksi, vittu ainakin nyt on nainen oikeasti puikoissa (presidentillähän ei paljoa valtaa ole) jolla on jotain sanottava... eikä varmaan tule pelkkää riitelyä Ruususten kanssa romanssien julkistamisesta.