Fazerin sininen

Tänään minä ostin ensimmäisen kerran miljoonaan vuoteen (saattaa olla liioittelua) suklaalevyn, se oli harkittu teko ja sitä olin suunnitellut jo pitkään, mutta tähän päivään asti se oli pysynyt vain ajatuksen tasolla pääkopassa ihan vain siitä syystä, ettei kesäkuumalla suklaa oikein tuntunut maittavan.
Ja arvatkaa mitä? Sitä on vielä neljä kokonaista palaa jäljellä, eikä tee mieli syödä vielä loppuun!
Ensin söin kaksi riviä ja sitten tuli niin täysi olo, että jääkaappiin meni odottelemaan, ja aina välillä napsin palasen jos toisenkin pitkin päivää.
Olen niin tyytyväinen itseeni, että pakko oli vielä hehkuttaa.
Suunnitelmissa hamassa tulevaisuudessa on ostaa vaaleaa leipää ja kokeilla, josko senkin kanssa eläminen onnistuisi ilman suurempia vaikeuksia.
Kuitenkin, pieni askel kerrallaan!