Tietäisitpä, kultapieni

Iskä, miks toi kassatäti oli sulle epäystävällinen?
Voi poikaseni, tiedäppä häntä. Tiedäppä sitä miksi suurinosa asiakaspalvelijoista ei katso suuntaani vaan sokkona ottaa vastaan boonuskortit ja viittoo tunkemaan Visa Electronini vaikka perseeseeni kunhan ei heidän tarvitse siihen tai hikilantteihini koskea.
Kyllä kyllä, on aika monia päiviä kun en ihan oikeasti sen takia halua mennä kauppaan.
Ehkä ne on vaan kateellisia...Nauran vaan.

Ostetaan Jupulle sen elämän ensimmäinen reppu, se on sininen ja siinä on jotain ötököitä, sinne laitettavaksi penaali, lyijykyniä, kumi, viivain ja terotin sekä puuvärit. Meän poika menee eskariin.
Ennenkun edes kolmekymmentä ehdin täyttää se on jo täyttä päätä menossa murrosiässä.
Mutta nyt se vielä hetken on minun pieni poikani, värittää paperiin sateenkaaria ja hymynaamoja, ja on niin innostunut, ettei edes huomaa kuinka tuijotan sitä surullisena.

Tietäisitpä rakas, ettei tämä elämä tule olemaan helppoa.

Jotenkin taas suututtaa, haluan vain tapella, huutaa ja riidellä, mutta olen liian väsynyt siihen.
Minähän vihaan riitelyä.