Olen taas henkisesti raskaana, hormoonit mylläävät päässä ja tirauttelen ensin pikkuitkuja ja sitten jätti-itkuja toistensa perään.
Aiheutan omassa päässäni ristiriitatilanteita ja törmäyskursseja, kehittelen suuria riitoja ja sen jälkeen mökötän ihan ilman ilmeistä syytä.
Näin toissayönä unta, jossa paljastui ettei äiti olekaan minun äitini. Kolme tuntia aamusta käytin laskeskellessani, olisiko se mahdollista. Haluan tästä lääkityksestä eroon.
Leijona ei sano mitään mutta kyllä sen huomaa että sen selkä vaivaa taas. Sanottiinhan siitä joo että on mahdollista, että kasvain kasvaa takaisin, mutta että näin pianko, tuntuisi aika epäreilulta, vastahan se on hetken ollut ilman jälkihoitoja, eikä kuntoutuskaan ole vielä loppunut.
Mikä hieno ajoitus, minä sekoan ja se kuolee fyysiseen sairauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti