10.1. Nathaniel täyttää 5 vuotta, ja sen jälkeen pieneni katoavat elämästäni taas arvioimattoman pitkäksi aikaa.
Juu juu, pitäisi iloita siitä ajasta mitä on vielä jäljellä ja muistella hyvällä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Kuinka moni tietää miltä tuntuu kun sydän revitään rinnasta uudestaan ja uudestaan ja vielä kolme kertaa yhtäaikaa? Samalla tikari selkään ja puukon kääntämistä haavassa, suolaa päälle ja sinolia ja tulitikkuja. Eikä siinäkään ole vielä tarpeeksi kärsimystä, joka kuvaisi lapsen menettämistä. Vaikkei kuolemisesta olekaan kyse, siltä se tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti