Leijonaa vaan väsyttää, niin se väittää, varsinkin kun sen päivystyspuhelin soi puoli viideltä aamulla ja se joutuu raahautumaan pystyyn ja asemalle hoitamaan mitä sen sitten täytyykin.
Leivon pullaa ja odotan, pyykki linkoutuu rummussa, kotitehtävät valmistuvat siinä samalla.
Viikko, seitsemän päivää, ilman yhtäkään valvottua turhautunutta yötä.
Se on jo iso saavutus ja ensimmäinen kerta kuukausiin.
Tyhmiä riitoja tulee ja menee, suurimmalle osalle ei ole syytä mutta seurauksia kyllä.
Yleensä minä olen se joka ei tee aloitteita tai kaipaa seksiä elämään, ainakaan tässä parisuhteessa, ehkä olen aliseksuaalinen, mutta nyt olen tainnut olla vähän turhan innokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti