Come to papa

Punainen lakana on täynnä märkiä länttejä, näyttää siltä kuin kärsisin vakavasta inkontinenssista. Kannoin viiden kilon vesimeloonin toiseen kerrokseen tärisevin maitohappokäsivarsin, minä en vielä jaksa liikoja. Ottaa sydämestä ja tupakan savu ahdistaa supistelevia keuhkopusseja.
Kävelen jalkani rikki katua ees taas, viimeiset alennusmyyntien rippeet tarttuvat käsivarsillani roikkuviin muovikasseihin. Äiti käydään vielä tuolla!
Olen innoissani kuin pikkutyttö, hipelöin kuivat sormenpääni verille ja imen väriaineiden tuoksua sisääni.

Ruokamarketissa huomaan ahdistuvani. Hipelöin sämpyläpusseja, ne maksavat euron, kahdeksan sämpylää, joko 290 tai 300 kaloria/100 grammaa, 320 grammaa pussissa, 40 grammaa/sämpylä, 120 kaloria/sämpylä. En minä niin suurienergistä ruokaa voi kotiin viedä, näyttäisin hölmöltä, vaikka korkea hiilihydraatti vuori näyttääkin houkuttelevalta edessäni.
Ostan 300 grammaa ylikypsytettyä palvikinkkua sinireunaisessa muovikodissaan, 2.69 euroa. Näin että Leijonalla oli sitä puolikas paketti vielä kaapissa, se on oppinut tavoille, ei enää lauantaipaskaa tai suolarasvameetvurstia, vaan kokolihaleikkelettä, 1.5 kertaa vähemmän kaloreita ja transrasvoja.
Sanon ei kun äiti kysyy otanko karkkia. Ei minun tee mieli. Silti syön 70 grammaa sen pussista, oikeiden hedelmien mehusta tehtyjä karkkeja, ei E:tä tuoteselosteessa.
Huomaan että taidan olla nälkäinen, vatsani on kääntynyt sisäänpäin ja hankaa ikävästi sisäelimiäni. Minun ei tarvitse edes vetää sitä sisäänpäin, korsettilihakseni kouristavat. Syön pikaruokaketjun ravintolassa porkkanapussin ja juon pienen Cola Zeron, jälkiruuaksi kokonaisen erikoisjäätelön.

Tukisukat ovat tarjouksessa, niitä juuri tarvitsinkin uuden parin reikäisten tilalle; ehkä ne auttavat verenkiertoa pysymään vilkkaana siellä missä pitääkin.
Käyn Leijonan, Pikkupossun ja Pupun kanssa katsomassa Ice Agen kolmannen osan, mieleni on rauhaton ja huomaan lopputekstien vierivän kankaalla ennen kuin edes tajuan elokuvan alkaneen. Saatan Pupun kotiin ja silitän Melissan kumpua sen aikaa kun Leijona viipyy viemässä Pikkupossuaan pois. Sen toukka on jo kohta niissä mitoissa kuin minä olin syntyessäni, puolessa välissä mennään.

Leikkaan hiukseni kylpyhuoneessa ja kalastan mustat latvat altaasta, roskikseen ne joutavat, ei kukaan halua minua kloonata. Olen vaalea, luonnollinen peroksidi, augingonvalo vain pahentaa asiaa ja olen sokaistua omasta päästäni. Vanhetessahan hiusten kuuluisi tummua, kunnes papparaisena vaaleneminen alkaa taas, ehkä olen albiino, hiuksissani ei ole pigmenttiä, vaikka väri siihen tarttuukin, ihonikin kuultaa läpinäkyvänä, eikä pahanhajuinen itseruskettava ole tarttuakseenkaan siihen, vaikka kuinka haluasin näyttää inhimilliseltä. Ehkä silmäni oikeasti ovatkin punaiset, punaruskeat.

Katson Buffy vampyyrintappajaa DVD:ltä ja tungen suuhuni lisää vetistä herkkua, kunnes leukani, käteni ja sänkyni on punaisesta hedelmästä virtaavasta nesteestä tahmainen ja vatsani on yhtä pyöreä kuin esikoiseni äidin vatsa, keikun ees taas ja tulen huonovointiseksi, pelkään tipahtavani sängyltä.
Pelkään enemmän että nousen vielä ylös ja suuntaan sokeasti keittiöön hakemaan lisää. Vaikkei meloni olekaan vaarallista ravintoa, tulee liiasta silti liian täyteen. Pelkään kotona syöväni.
Viikkaan vaatteita pyykkikoriin, neuloitan hintalapun niiden rinnuksiin, huomenna käyn täyttämässä puolet äidin varaamasta kirpputoripöydästä. Olen alkanut ostella valmisvaatteita massatuotantopuodeista varsinkin lihavina päivinäni helpottaakseni kurjaa oloani. Minun viiltelynkorvikkeeni niinä päivinä, siihen on varmasti helppo samaistua.
Yleensä teen vaatteeni itse, kaupasta ei tahdo löytää sopivaa päällepantavaa ruumiinrakenteelleni, niin pääsen helpoimmalla. Housut väännän kolmessa vartissa jo ilman kaavaa, muistan kyllä jo tässä vaiheessa, olen toistanut saman kuvion jo 87 kertaa.

Aivovasara pyörii päälläni, eilen se nussi päättäväisesti naamaani, äiti tuli kotiin.
Kyllä minäkin sinua rakastan. Enkä jätä, vaikka mikä olisi. Sinua ei minulta oteta vaikka kaikki muut joutaisivatkin parempiin käsiin.