Vessassa haisee vatsahapoille, nenässä haisee samalle. Tai sitten se on vain nenässä, toivossa on hyvä elää.Suklaata on näppäimillä ja nilkassa asti. Että sattuikin.
Sen kymmenen minuuttia kun Leijona oli yläkerrassa allekirjoituttamassa vuokrasopimusta. Liikaa omaa aikaa. Liian tuttavallinen oivallus "ostin kaksi 100 gramman suklaalevyä!"
Maistaminen on kaiken pahan alku ja loppu.
Maitosuklaata, tummaa suklaata, vuoronperään, yhtäaikaa, että kuvottaakin vaikka on vielä kolme riviä, yhteensä 8 palaa, jäljellä, ei niitä voi jättää, syön ne muuten huomenna.
Perjantaina deletoin kolme kaurakeksiä ja alkoholia yöllä,
lauantai taukoa.
Sunnuntaina melkein sorruin,
maanantaina oli osaston takia tauko syömisenkin kanssa.
Eilen näkkileipää, hapankorppuja, suurin keksintöni ja tyhjennyksen pelastajaa vesimeloonia päälle.
Tänään suklaata.
Olen syönyt koko päivän huonosti. Aamulla näkkileivän, töissä nutria puolikkaan ja muutaman kuivan näkkileivän, äitillä töiden jälkeen S-kaupan punajuurisalaattia 224g, porkkanasämpylän Olympialla ja lasin maitoa, Eskimo-puikon, ylös. Noin 230 grammaa lakumixiä iltapäivän aikana ajellessani ympäri maita ja mantuja, kolutessani kauppoja Pupun ja Leijonan kanssa. Illemmalla ruispalan puolikas Olympialla ja kurkulla, maitoa. Suklaata.
En minä vielä olekaan valmis pitämään karkkipäivää, too much too soon.
1 kommentti:
:<< Toivottavasti löydät jonkun järjen ja tasapainon syömisiis. Ei kai sitä karkkipäivää kannatakkaa ottaa jos menee muutenki vaikeasti? edes minä en uskalla pussiin kajota, kun se menee saman tien mahtui tai ei. Nyt olen vähän yrittänyt herkutella jäätelöllä, pienillä jäätelöannoksilla, jotka on pakko syödä ettei sula, eikä sitä jää sen jälkeen ahmittavaksi.
Se on minun tapa yrittää.
Eniten toivon ettet oksentaisi.
Kovasti jaksamista <3
Lähetä kommentti