Come to papa

Anttu

Aamulla kiukuttaa ja suussa maistuu pahalta. Tupakka maistuu pahalta. Ulkona sataa lunta ja se tuntuu pahalta kun on pimeää ja pitäisi lähteä asioille kylmään, vaikkei siellä muka edes ole niin kylmä kuin edellisinä päivinä, nainen radiossa lukee säätiedotuksen monotonisella äänellä.

Tiskit ei tahdo tulla puhtaiksi, ne on taas jääneet seisomaan, ja roskapussi on täyttynyt yli äyräiden, eikä sitä olla tänään viemässä, koska ei mennä koulun suuntaan vaan lähdetään kaupunkiin päin. Mitään 15 metrin koukkausta olla tekemässä roskisten suuntaan...

Peiton alla on parempi olla, mitä sitten vaikka piti laittaa lakanat kaappiin ja purkaa monta päivää tyhjänpanttina olleet laukut ihan vaan että ne saisi taas parin päivän päästä pakata uudelleen.

Leijona kysyy ollaanko menossa kauppaan, suututtaa niin että pitää mennä polttamaan toinen tupakka. Maha kouristelee ja pala on kurkussa ja tahtoo vain käpertyä kasaan tärinänsä kanssa.

Ja sen teen. Makaan iltaan asti purren hammasta. Leijona lukee kirjaansa ja käy tekemässä välillä voileivän. Minun ruispalat on kuivumassa jääkaapissa sopivan kokkeroisiksi. Niitä on kiva nakertaa.

Leijona ei sano mitään kun lähtee ovet paukkuen ulos. Poltan tupakan ikkunanraossa ja laitan kasvisliemikuutiot rasiaansa.

Kylpyvesi on jääkylmää vaikka hanasta tulvii ulos höyryävää tavaraa, rasvaan kopristelevan ihon ja palaan takaisin peiton alle. Leijona palaa lenkiltään ja vieläkään mitään sanomatta kiskoo ylös pesästä. Se heittelee pitkähihaisen ja villapaidan ja hupparin ja pitkätkalsarit ja farkut ja toppahousut ja sukat ja villasukat sängylle ja menee itse vessaan sillä aikaa kun vedän vaatekerroksen päälle, ja menen sitten takaisin lepäämään kun sillä kestää ajaa parta.

Ulkona on kylmä ja tuulee eikä jaksaisi jolkottaa sen perässä. Teboilin valot on kirkkaita, ostan tupakkaa vaikka kotona on kartsa. Poltan yhden sillä aikaa kun Leijona raaputtaa arvan, josta se voittaa euron tai kaksi. Minä en ole koskaan voittanut mitään.

Jätän ostoskassin eteiseen ja menen takaisin sänkyyn, kyllä ne siinä pärjää hetken. Leijona huokailee ja murahtaa sitten että laitan ruuat vaan nyt kaappiin, ja että sillä on nälkä joten voin tehdä jotain sapuskaa.

Kiukuttaa ja suututtaa. Se että olen yksi maanvaivakakara enkä saa mitään aikaiseksi.

Laitan risottoa ja tiskikasa kasvaa uudestaan altaaseen, Leijona tiskaa pois ja huudan että painuu helvettiin, ei se ole sen homma. Ei se täällä asu, ei sillä ole mitään hommia hoidettavana.

Minä en pidä tammikuista. Vuoden alussa menee aina huonosti. Keväällä menee aina huonosti, kesällä voin huonosti, odotan vain syksyä. Pitäisi päättää mitä haluan elämälläni tehdä kun tämä nykyinen koulu loppuu keväällä.

Mennään aikaisin nukkumaan, mutta en saa taaskaan unta, vaan ramppaan tupakalla. Piirrän hetken, sammutan sitten Simpsonit ja käyn makaamaan Leijonan vierelle. Se makaa naama tiiviisti tyynyä vasten. En tiedä pitäisikö pyytää siltä anteeksi vai ei, vai mitä nyt olisi tehtävä.