Pää menee pyörälle vähemmästäkin. Tankkaan vettä ja oksennan aseman vessassa puoli tuntia niin että olen myöhästyä junasta. Lippu on rytyssä, se on ollut nyrkin sisällä puristuksissa, varpaita palelee ja lipuntarkastaja lipuu ohitseni kun jään tuijottamaan rikkinäistä peilikuvaani junan ikkunasta.
Ohitse vierivät maisemat.
Olen onnekas, tästä kun olisi vielä jäniksenä matkustamisesta saanut sakot käteen: ryttyinen lippuni on löytynyt käymälän roskakorista, suunta on täysin väärä ja leima siihen on lyöty viikkoja sitten.
Äiti on vastassa, se ei sano mitään ennen kuin päästään niiden pihaan, silloin se kysyy tarvitsenko vielä uuden talvitakin, jota lähdetään ostamaan kunhan olen saanut lumityöt tehtyä. Äiti ei ole ostanut minulle vaatteita yhdeksään vuoteen.
Tyttöni on väsyksissä, käytän sen miedoissa löylyissä ja laulan viskin tuoksuisen hyvänyönlaulun, suukotan ja lähden kapakkaan.
Punainen pulkka liukuu teitä pitkin, lauletaan tuiki tuiki tähtöstä, lumihiutaleita leijailee niskaan, tuntuu lämpimältä ja kainaloihini ilmestyy hikiläntit.
Kotona roskapussi odottaa eteisessä ja tiskit altaassa, tofu on surkastunut jääkaappiin, se jäi lauantaina syömättä. Keitetään Nuhan kanssa makaroonit ja juodaan kannullinen laihaa mehua, päiväunet, ja nyt katsotaan pingviini-elokuvaa. Minä makaan ja se istuu selässäni, räpeltää tukkaani ja tekee lettejä ja muita sökeröitä peikkopehkoni sekaan.
Jännitän ensiviikkoa, soitan toisen kerran yhdestä asunnosta, josta olisin kiinnostunut; 35 neliötä, lähellä koulua...
Ps. taidan jättää Leijonan
2 kommenttia:
Moiks:)
Entinen pelkkää ilmaa tässä moi:P Mie oon kerran saanu sakot ku matkustin jäniksenä:S
Kenellä onni on, se onnen kärsiköön... vai miten se Leijona sulle joskus sanos. Teet niin kuin itse parhaaksi näet.
Toivottavasti saat tuon asuntojutun kuntoon, kun kerran olet kiinnostunut siitä. Jaksamisia!
Lähetä kommentti