Minäkin suojelen sinua kaikelta

Isi tuu tänne?

Isi ei nyt vielä voi.

When then...

Sitten.

Ohw. Nassunon ikävä.

Isinkin on ikävä.

Isi tulet huomenna?

En huomenna. Sitten.

It is never sitten. Tout ce que je veux savoir c'est quand tu vas arriver.

I'm sorry, I really can't promise anything.

Mutta Nassun on ikävä.

Mirror mirror on the wall, show who's the biggest liar of them all.
Sitä ei aina saa, voi, halua, tahdo, pysty sanomaan kaikkea. Sitä ei tahdo luvata ettei joudu pettämään luottamusta.

Iskä skarppaa ja juo vettä humalan ja oksennuksen peittääkseen.

Kukaan meistä ole pyhimys. Kenenkään silmissä.

Suljen oven ja puhelimen ja avaan ikkunan sateelle ja piiskaavalle tuulelle, rakas jumala, miksi olet tehnyt minusta tällaisen, anna minun sitten mennä vaan, minä en jaksa näitä kipuja ja särkyjä rinnassa.

Minun kultainen ristini on hukassa, huomasin tänään ettei se ole kaulassa missä sen pitäisi olla. Vittu pidä mennä tärkeimpiä asioitaan hukkaamaan.
Perinteinen kofeiiniöverisiivous, kolme koneellista pyykkiä, liian malttamaton polttamaan tupakkaa. Minulta menee taas muisti eikä kello liiku mihinkään vaikka se varmasti tikittää, aika ei juokse mutta minäpä juoksenkin ja leikkaan varpaankynnet enkä haluaisi ahdistua siitä että huomenna pitäisi mennä Hoipapojan synttäreille mutta vittuako minä tiedän ymmärtääkö se vaikka vakuuttaakin ymmärtävänsä ja paljon ahdistamisesta ja masennuksesta omakohtaisten kokemusten vuoksi, minä en halua mennä ulos kun minua itkettää koko ulko-oven ajatteleminenkin.

Jääkiekkoa jääkiekkoa. Minä pelasin junnuna jääkiekkoa, minä olin oikein hyvä, ehkä joukkueen paras hyökkääjä mutta sitten sain luistimesta naamaan.

Pelottaa ajaa rankkasateessa, en saa henkeä ja sitten vesi tulvii jo sisäpuolellekin, ulos minun silmistäni, hajataittoa korjaavien lasinpalasten takaa poskille ja leualle ja pyydystän putouksena valuvan rään kielelleni ettei se tahrisi kaulahuivia.

Mun pitäisi ottaa vitun Efexorit mutten vaan pysty. Olen tapellut aamun puoli kuudesta asti, harannut vastaan ja antanut itseni unohtaa. Mun pitää, pitää vittu pitää ottaa ne eikä jättää ottamatta.
Kukamikä meidät laittoi taas itkemään.

Ennen meitä oli kaksi, kammottavaksi,
mutta jäljelle jäi vain yksi
kun toinen otti ja läksi.

Kun ne kysyy mitä kuuluu minä puren hampaani poskiini ja kieleen ja hymyilen samalla vuotaen suuhuni. Se on niin helppoa, en minä teille kerro, minun täytyy tulla teidän kanssanne toimeen, en minä voi sanoa että olette kaikki niin vitun turhia ihmisiä ettei maailmankaikkeus kärsisi vaikka pommi räjähtäisi ja veisi teidät mukanani.

Child is my name.

Minä vihaan taidetta ja tekotaidetta ja pyyhin mustaa tussia silmiini millääneiolemitäänvitunväliä. Ei väliä vaikka valehtelisit muille, kunhan et valehtele itsellesi. Itselleen ei saa valehdella, sen on päälääkäri opettanut pienestä pitäen. Sille minä kohotan maljan suomileijonaa ja otan henkäyksen happipullostani.

Ja sitten minun henkeni taas kulkee ajan mukana, tiktaktik, 6.7 kertaa minuutissa. Until I am numb.