Minä menen pois.

Tänään ei tunnu miltään.

Yöllä herään siihen että olen nähnyt unta jossa olen nähnyt unta jossa naurattaa.

Suupieliä ei saa edes väkisin ylös.

En jaksa nousta sängystä, koska mitä sekään hyödyttäisi.

Mitä se töissä oleminen ketään auttaa.

Mihin minustakaan on.

Ostetaan Anorektikkotytön kanssa karkkia

ja mansikoita

ja syön vaikka mitä koko loppuillan

mikä tuntuu karhealta kurkussa.

Haluan vaan pois.

Vaikka Leijona tuleekin illalla käymään ja silittelee hyttysensyömiä jalkojani ja katsotaan Drop Dead Divaa ja haluan samaan aikaan katsoa dokumenttia kirurgian historiasta, olen nähnyt sen lobotomiajakson aikaisemmin ja se on ahdistava mutta kiehtova ja minullekin voisi tehdä sen operaation.

Kaikkia sankareita kutsutaan hirviöiksi ihmisoikeuksien takia.

Hitleriäkin, jolla oli maailman kaunein ajatus heti Leninin jälkeen.

Pomo tulee juttusille, ja se on vaikeana kun ei halua että tulen niiden kokoukseen, mutta koska pari vuotta sitten aiheutin metakan sillä että kyllä sijaisetkin kuuluu sinne päästää - ja sen jälkeen kaikki sijaiset onkin mukaan otettu, haha tuuraajien vapaustaistelija - se ei voi sanoa suoraan että olisi parempi että jään tekemään töitä siksi aikaan. Ja minä ihan itse lupaan jäädä, ei minua kiinnosta enää mikään. Ei tänään.

Ehkä ei enää koskaan.

Haluan vain nukkua miltään tuntumatonta unta.

Nauraa unessa nähdyssä unessa.

Unta jonka jälkeen on väsyneempi kuin koskaan aikaisemmin.

Koska ei minua huvita yhtään mikään.

EDIT://
Hyvät herrat, rouvat ja neidit, Antun maailman paskin päivä jatkuu.
Kaadoin vedet koneen päälle ja nyt se on tiltissä, ulkona satoi vettä sen aikaa kun kyhjötin ruokatuntia viettämässä penkinreunalla ja, no, siinäpä se tässä kohtaa, mutta hei, kellohan on vasta 12.

Viekää pois.