"Tää on meiän eka yhteinen arkiaamu."

Yöllä olen vain vihainen. En osaa purkaa sitä mitenkään, makaan ja tärisen ja kiroan ainaiselta tuntuvaa päänsärkyä ja kaikkia niitä lääkkeitä jota olen sisääni tunkenut ja joilla en siltikään ole saanut tajuntaani katoamaan. Jo nyt on vittu ettei tässä maailmassa saa tarpeeksi mömmöjä pahimpaan ongelmaansa.
Nukahtelen sykäyksin aamuyöstä, tipahtaminen unessa herättää joka kerta, kellon piipatessa olen kasaanjännittynyt ja kuolaan tyynylle jonka olen tunkenut Leijonan naamalle.
Perseellä on kylmä ja etsin kaksi myttyyntynyttä peittoani, torkku, naapurin venäläispariskunta herää kelloni metelöintiin, kuule ihan oikein niille kun piti minut illasta hereillä kun olin väsyneimmilläni, mitäs tulivat yhdeltätoista kotiin metelöimään.

Kolmannen torkun odottamiseen kyllästyn ja nousen istumaan, painan sängynviereen rahille raahaamani tietokoneen ja painan sen päälle, aamu kaipaa Manic Street Preachersia ja tupakkaa,
keitäkkö mulle teevettä samalla? huhuilen Leijonalle joka nousee vessan kautta keittämään kahvia. Ai teevettä... se mutisee hymyillen, minä en aamuisin puhu kun olen niin pahalla tuulella, paitsi nyt en oikeastaan ole, minusta on aika hauska olla hereillä ja päästä pitkästä aikaa jonnekin; kouluun. Tänään minä menen taas kouluun ja olen todella iloinen siitä.
Teetä vai kaakaota?
Kaakaaoo
sit saat tehä ite.
Harjaan heti aamusta hampaani ja pesen naamani, kampaan tukkani ja puen kalsarit yöhousujen alle, niissä minä aion mennä, nyt en jaksa hienostella, vaikka näytänkin valtavalta hupparitakissani joka on venynyt ja paukkunut päälläni vuodesta 2005.

Kun tuhrutan väriä vaaleneviin kulmiini, pitkänkaavan suihku on siirretty lauantailta torstaille, olen siirtymässä talviaikaan kesän viikonloppuvuoroilta nyt kun olen kotona milloin huvittaa enkä vain silloin kun ei ole töitä, Leijona halaa ja murahtaa niskaan, tää on meiän eka yhteinen arkiaamu...
Niinpä onkin, ensimmäinen yhteinen arkiaamu sitten tammikuun kylmien, ensimmäinen yhteinen arkiaamu koko nykyisellä yhteiseloajallamme, ensimmäinen yhteinen arkiaamu kun asutaan yhdessä taas. Vaikkei sillä edes ole mikään arkipäivä, se on kesälomalla vielä, mutta menossa kuitenkin katselemaan taloaan ammattilaisten kanssa.

Minun sormet on kissankynsillä ja verillä eikä omissakaan kynsissä ole kehumista. Vihaan tietokoneella työskentelyä tästä syystä. Mutta nyt se on ohi ja ehkä sormillanikin on mahdollisuus parantua esittelykuntoon.

Nyt juon kaakaoni loppuun, poltan tupakan, täytän vesipulloni ja etsin kynän ja paperia mukaan ennen kuin lähden taidehistoria- ja sitten maalaustunneille. Ja mikä tärkeintä, niiden välissä syömään ilmaisen koululounaani, josta olen enemmän kuin kiitollinen.

Ps. Vastaahan edelliseen päivitykseen koskien ensireaktiota bannerista! Selittänen vähän myöhemmin.