Minäpä kerron teille pienen tarinan. Se on tarina yhdestä pojasta. Taidatte tietää kenestä.
Se oli omasta mielestään varsin tavallinen poika, vaikkei ollutkaan yhtä vahva kuin muut ympärillä olevat pojat, se ei ilti jaksanut välittää liikaa, sillä nautti pienistä asioista, kuten syksyisten koivunlehtien leijailusta, vesipisaroista ikkunalasissa ja keltaisessa purkissa olevan käsirasvan tuoksusta.
Yksi asia mikä sitä poikaa oli aina harmittanut oli se, että sen suu oli vinossa. Vasen suupieli roikkui inhottavasti ja sai naaman ilmeen näyttämään ilkikuriselta, vaikkei se poika pienempänä edes osannut tahallaan olla ilkeä. Se kovasti yritti olla kiltti, että siitä pidettäisiin, mutta aina välillä sille kävi niin että sen kerrottiin tehneen pahoja asioita, olleen todella tuhma, vaikkei se omasta mielestään kuitenkaan ollut.
Pojalla oli oma huone, toisin kuin pojan siskolla ja veljellä, jotka jakoivat huoneen keskenään. Heistä oli epäreilua, että tämä poika sai näin suuren etuoikeutuksen, mutta pojasta yksin oleminen tuntui yksinäiseltä, varsinkin kun ovessa oli lukko ulkopuolella, ja sängyssä lepositeet joilla poika köytettiin välillä yöksi kiinni. Silloin vaikka kuinka olisi pissattanut, piti odottaa että iskä tai äiti heräisi ja päästäisi pojan vapaaksi vankilastaan.
Nyt se poika ei osaa vieläkään olla aina kiltisti, vaikka kuinka haluaisi, vaan tekee pahoja juttuja itselleen ja muille.
Silti se ei haluaisi välittää niin kovasti, sillä sateenropina peltistä ikkunalautaa vasten kuulostaa mukavalta, tuoksukynttilä muistuttaa joulusta ja lakritsitee polttelee pirteästi kieltä. Ja se on siitäkin onnellinen, ettei sen enää tarvitse nukkua sängyssä jossa on lepositeet, tai lukitun yhden huoneen sisällä, jonka ikkunoihin myöhemmin laitettiin kalteriltin jopa, ettei se poika suutuspäissään lyönyt lasia rikki ja vuodattanut verta ympäri huonetta ja valkoisia ovenkarmeja.
1 kommentti:
Enpä oikein osaa mitään sanoa, julmaa.. :s
Lähetä kommentti