Miun Perhe
tiistai 23. marraskuuta 2010
Olisipa kerran
Olisipa ihanaa juoda. Suu kaipaa viskiä, kossubatteryä, päärynälikööriä, karpalolonkero, mansikkasiideriä, tummaa olutta...
Tupla-annos Doxalia saattelee viidentoista tunnin kaivatuille unille, rakkulat sisäposkista katoavat eikä koko vartalo ole enää puuduksissa jännittämisestä. On vain kamala niskakivun aiheuttama päänsärky, joka viiltää aina vain kipeämmin sydämen epätasaisten lyöntien vavistessa korvissa asti.
Kun saa vihdoin nukuttua ja pääsee suurimmasta väsymyksestä, kaikki iskee ihan aikuistenoikeasti päähän, eikä ajatuksille enää osaa vain kohauttaa olkaa.
Se että on niin paha olla ja masennuksissa. Eikä saa siihen apua, aina sanotaan, että katsellaan ja perutaan taas vastaanottoaikoja milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Ensi keskiviikkona uusi yritys, eihän viime keskustelusta olekaan vasta siinä kohtaa kuin... viisi viikkoa. Mitä helvetin järkeä siinäkään enää on. Kuinka näyttää se kaikki mikä viidessä viikossa on pyörittänyt ajatuksia. Kai vain sillä ettei vielä ole ottanut yliannostusta, voitto kai sekin kun tuntuu siltä ettei jaksa enää.
Itkettää
K&T-lehden Mentalwearin perustajan haastattelu ja se että skitsofreenikkoja korostetaan erityisesti. Alentavaa se vain on.
Se että tilillä on 66 senttiä ja lompakossa 45, ja että kahden viikon päästä tulee vasta rahaa. 7.12. Koska se on lauantai, eikä opintotukia makseta ennen neljättä, vaikka se osuisi viikonlopulle, vaan aina jälkikäteen, ja koska maanantai on pyhä eli Itsenäisyyspäivä, vasta tiistaina.
Ettei edes enää ole tulitikkuja, mutta toisaalta väliäkö sillä, kun ei enää ole puruja kuin noin viiteen tupakkaan, kts edellinen kohta ja totea, ettei ole varaa ostaa lisää, ja käytä sitä kohtaa myös seuraavaan: tekisi mieli hedelmiä, maitoa ja ruisleipää.
Hae toimeentulotukea-käskytys. Toimeentulotuen hakeminen aiheuttaa enemmän stressiä kuin olla ilman rahaa ja ruokaa. En minä edes tiedä mikä se verotuspäätös-liitelappu on joka tulisi olla, että ylipäätään asia otettaisiiin käsittelyyn, jonka jälkeen vastaus oli luultavasti silti kielteinen, kerran tilini kautta on käyty asianomiaista hyödyttämätöntä bisnestä lokakuussa.
se että itkettää.
Kun on niin vitun jäärä eikä vaan luovuta.
kaikkialla on niin kova meteli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Toimeentulotukilappujen täyttäminen ja niiden miljoonien liitteiden hommaaminen tuntuu pieneltä itsemurhalta :/
Mutta on tuo 7 päivä ihan kiva päivä saada vähän rahaa :D
liian moni asia on nykyään yhtä byrokraattista paskaa. paperisotaa joka ei ikinä etene heikomman edun mukaisesti.. mutta ymmärtäähän sen, kun poliitikkojen tarvii saada torkkupeittoja. :)
Toimeentulotukea on helppo hakea. Se ensimmäinen hakupaperi vain kauhistuttaa. Sen jälkeen jatkohakemukset on vain nimmarin allekirjoittamista. Se verojuttu on se iso neljän A4-kokoisen paperin paperilappunen minkä saa aina alkuvuodesta ja missä ilmoitetaan paljonko saa veronpalautusta. Jos se on hukassa, sen saa verovirastosta. Aina voi varata ajan sossutädille, joka auttaa täyttämään hakemuksen. Ja aina on tilanteita, missä tehdään poikkeustapaus eli ei mennä niiden kaavojen mukaan miten pitäisi mennä. Minusta on tyhmää jättää hakematta ilmaista, helppoa rahaa mihin on oikeutettu. Ei se oikeasti ole niin vaikeaa miltä näyttää. Rohkeasti vaan.
Lähetä kommentti