Olisikohan sitä taas valvottu koko yö maanispäissään? No joo, ei käy kieltäminen.
Yö maalattu, aamu raivottu. Tämän viikkoa rakas Saatana II on ollut niin maanperkeleen jumissa, ettei uskoisikaan. Kun jokainen näpäytys saa koneen kellottamaan, eipä ole seinään lentäminen kaukana. Niin edellistä edelliselle koneellekin kävi. Ja sitä edelliselle. Ja... no sitä edellinen lensi suoraan ikkunasta ulos.
Defender on "pikapäivittänyt" viimeisen kolme tuntia ja hammasta purren (ei siis sen takia että olisi jotenkin vaikeaa päättää mistä hankkiutuu eroon vaan siksi ettei mitään suostu tapahtumaan) on poisteltu koneelta sitä sun tätä ja puolet ohjelmista.
Netti toimii, no just ja just check.
Muuten kone toimii, no ei kyl oikeestaan mut check.
Pannahinen.
Stellapöhnässä on viillelty olkapään pattia auki, veri on kuivunut harmaanruskeiksi viiruiksi pitkin käsivarsia.
Tekisi mieli hakata päätä vain seinään.
Vittu itsensä kanssa.
Miltä tuntuu kun oikeasti ei tarvitse joka päivä pelätä iltaa ja sitä saako nukuttua?
Tai nukahdettua, nukkuminen ei kohdallani oli mikään ongelma, kerran sen makuun pääsee.
Ehkä siksi unettomuuksiani ei edes perheen kesken oteta tosissaan, kerran toisinaan nukun monta päivää putkeen nousten välillä vain juomaan ja kusemaan.
Ja on kuumettakin.
Ja nuha.
ps. tää on mun ploki saan kyl vinkua kun vituttaa.
1 kommentti:
Mania kyllä helpottaa kummasti valvomista.. :--)
Ja vinkuminen on kivaa!
Sulla on muuten kiva blogi. Olen lukenut jo hetken, mutta vasta nyt hoksasin kirjoittaa tämän rohkean älynväläyksen.
Lähetä kommentti