Aika mukava olo sinänsä. Herätä hyvinnukkuneena, ilman lääkepöhnää, pää seksistä utuisena, toisen pää painuneena vasten olkaa, paksu pitkä tummanruskea ja kiharainen tukka avautuneena nutturaltaan ja levittyneenä pitkin lakanoita ja molempien kasvoja. Talon heräileviin ääniin, roska-auton piipitykseen, siivoojan häärintään rappukäytävässä, häkkisängyssään istuvan pojan touhottamiseen.
Siellä se jöpöttää, minun kuulovammainen kuopukseni tumma tukka sekaisin, vetää tuttiaan edes takaisin kaltereita vasten, tärinä mahtaa tuntua kivalta käsissä. Se on aina ollut niin huono nukkumaan.
Vaihdetaan läpimärkä vaippa kuivaan, ehkä se vielä oppii käymään potalla, niin kuin kaksoissisko, ehkä ei, eihän se haittaa jos ei opi, ei sekään haittaa jos ei se opi puhumaan. Tai pujottamaan neurologilla kuun, neliön ja ympyrän muotoisia paloja muotolaatikkoon. Juoksemaan. Ei se haittaa.
Katsellaan MTV:tä ilman ääntä, ei ääniä kukaan tarvitse, nyt hetkeksi kun ne on vaimenneet kokonaan. Vaikka pitäisikin koputtaa puuta.
Odotetaan oikeaa aamua ja kaurapuuron keittämistä, nolostuneita katseita ja torjumista, anteeksipyyntöjä, selityksiä selityksiä selityksiä.
2 kommenttia:
Kuulostaa kieltämättä kivalle.
Tärppäs jo reilu kahden viikon päästä se aika, vähän jänskättää mennä tämmösenä pallona sinne läheteittä hakemaan |:
Ei kyllä autakaan "huomenna on paremmin"-lupailu. Time out, ja silleen...
Ja mulla ei ole tietoakaan mistään säännöllisestä elämässäni...
Sen puoleen loma tosiaan on erittäin petollista aikaa...
Ja kuten sanoit, mun elämä ei muutenkaan ole täysin kondiksessa, mikä saattaa vain lisätä ruokaongelmia...
Lähetä kommentti