siihen auttaa vain tupakan tuprut parvekkeella,
voin rentoutua eikä tarvitse olla selkäkarvat pystyssä joka kerta kun tulee sisään ovesta.
Ensimmäinen tupakka täällä
tuntuu niin väärältä.
Minua vaivaa, saanko tehdä näin vieraassa paikassa
pitäisikö kysyä lupaa vielä varmistukseksi?
Tappelen verhojen kanssa, en osaa käyttää tuollaisia "laskosverhoja"
en ole koskaan käyttänyt.
Enkä tule varmasti enää käyttämäänkään kerran sain ne laskettua alas kahdenkymmenen minuutin yrittämisen jälkeen.
Vaahtokylpy vie kaiken pois, valutan rasvan juuristani pahalta näyttävään viemäriin.
Minä en aio oksentaa täällä.
En aio lähteä sille tielle.
En vaikka pöydällä on vielä puolikas toririeska, jonka ostin itse arvioivan ajon jälkeen.
Minä ostin vaaleaa leipää,
minun kotonani on vaaleaa leipää
kuningasten apetta.
Olen väsynyt,
keskellä laatikkomerta enkä osaa uida tällaisessa vastavirrassa.
En löydä edes juustohöylää...
paksuja siivuja veitsellä joka houkuttelee intiimeihin puuhiin käsivarteni kanssa.
Ei tänään, jos huomenna on kuuma.
Ei ole edes juotavaa.
Varpaissani on haavoja,
äiti laski pakastimen niiden päälle vaikka huusin
odota hetki.
Se oli liian ymmärtäväinen eikä saanut näkyvää raivokohtausta kertaakaan,
sitten teet sitä ja sitten teet tätä, Adrian kuuntele, huomenna menet kouluun tätä reittiä, tästä näin
älä siivoa enää tänään, laita huomenna sitten tavaroita taas paikoilleen,
ei enää tänään, joo?
Minua hämmentää.
1 kommentti:
Kiitos kommentistasi, piristi ihan sairaasti <3
Lähetä kommentti