Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Pelkkää riitelyä aamusta iltaan


Silmäkulma on mustana, tipahdin sängystä.
Sekin vielä.
Seitsemäntenä päivänä Luojakin lepäsi,
niin lepää minun maksanikin.
Välillä täytyy käydä pohjalla.

Never say never,
minä juon aina kuitenkin.

I fucking love this life.
Saisinpa olla aina sekaisin omasta tahdostani.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Humala..Kuinka jotakin voi inhota ja himoita samaan aikaan niin paljon? Rakastettu ja vihattu lapseni, voisin kirjoittaa moniosaisen kirjasarjan kaikista niistä helvetillisen kamalista ja taivaallisen ihanista hetkista jotka olen kokenut kanssasi! Ah, bittersweet moments!

Elefantti Anttu, blogisi herätti minussa tunteita. Voimakkaita tunteita, tahdon painottaa. Ja se, että näin tapahtui, merkitsee minulle paljon. Minulla on hieman ongelmia tunteideni kanssa, katsos.

Meinasin jopa huumassani lisätä yhteystietosi messengeriini, luojan kiitos tulin järkiini, enhän edes tunne sinua!

Rauhaa, rakkautta ja hyvää oloa sinulle!

T: Siili Suhonen

Kirsikka kirjoitti...

Mistä tietää että on koukussa sun blogiin?
Näin sinusta unta viime yönä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Luen tätä blogia ja pakko sanoa vaan... Pärjäile!
Mietin, että puihit Leijonan laskujen menevän ex-vaimolle, siis mitä ihmettä?
Jajaja että kuinka hoidat lapsesi, jos et aina voi hoitaa itseäsikään? Mistä saat voimia siihen?