Vituttaa vittu kaikki, muttei silti ole peruskamala olotila vaan jotakin euforiamanian ja ranteentappo-olovainoharvaisuuden väliltä. Joku symbioosiolo.
Lauantai-sunnuntaiyönä ei silmäystäkään unta, kadonnut ajantaju ja tyhjä olo kun Kaljakeissi paineli ovesta ulos suorinta tietä saatuaan. Lihasrelaksantteja iltapalaksi ja hapetonta pakkosammumista Placebon Medsin tuudittamana.
Meillä olisi ollut tänään luokkaretki ja minä niin kovasti halusin mennä sinne. Muttei kahdeksalta vielä saanut raajoja liikkeelle, herätyskello piippasi kaksi roundia ja minä puren hampaat huuleen mahtavan migreenini kanssa joka saa tyhjän mahan kakomaan.
Oikea puoli takaraivosta lapaluuhun sekä silmä on niin vitun kipeänä, luokanvalvojan lähettämä viesti takaisin perumisestani kuulostaa vittuilulta ja postissakin tulee vain vitutusta. Minä taistelen vastaan salaliittoteorioita ja tolkutan itselleni ettei jokainen ole kaksinaamainen näyttelijä, painan oikean puolen päästä kainaloon ja rukoilen että vessakummitukseni toisi minulle lasillisen vettä ja parasetamolia.
Eilen itkin valokuvia,
tänään voisin itkeä elämää.
Kyllä minä tiedän että olen huora mutta ei sitä tarvisi niin selvästi esittää.
Onhan tänään sentään palkkapäivä. Ostan itseni tyytyväiseksi.
Rakas jumala, koska kaikki olisi helppoa?
1 kommentti:
sä et ole huora
Lähetä kommentti