ihan puhkipahki ja paahtoleipä minilättalla on nam!

Mie tykkään mun alakropasta. Pohkeet on mun pohkeet ja vaikka polvet on aina paskana ja sijoiltaan ei niissä mitään vikaa ole ulkoisesti. Kotiin kävellessä tokaisin avokillekin että mulla on aika kivat reidet. Iteasiassa. Ei mun perseessäkään sinällään oo vikaa, vaikka siinä onkin sellumöhköä, en niistä välitä. Siinähän on, se kuuluu elämään, mitäs olen eläny liian vähällä rasvalla ja muulla ravinnolla sekä liikunnalla että on nestettä päässy keräytymään ja aiheuttamaan appelsiiniefektin.

Se mistä en niinkään tykkää taas on jenkkakahvat ja vyötärö-rintakehäalue joka nyt on vaan tyhmä. Kädet on sinällään ihan kivat kunhan saa lihasta. Nilkkojani ja ranteitani en vaihtais vaikkei ne mitkään maailmankauneimmat olekaan, mutta hei ne on mun ranteet ja nilkat.

Naama tarvii jumppaa, se on jäänyt tosi vähälle ja sen huomaa kun tässä parin vuoden aikana on otsa valahtanut ja silmät aika usein turvoksissa, elämäntavoillahan siihen parhaiten saa muutosta aikaan.

Nyt kaksi iltaa pihalla häppeningeissä viettäneenä sitä voi vaan sanoa että kyllä se ulkoilma on kivaa ja kaunistaa ja tulee hyvä mieli ja nyt on suuri haaste saada itsensä viikonloppunakin pihalle muussa kuin juomamielessä (vaikken hei ookaan tässä keväästä alkaen liiemmin juopotellutkaan mikä on aika suuri saavutus!)...

Nyt täytyy mennä lohduttamaan Leijonaa joka mustasukkailee. Oltiin häppeningin jälkeisellä kaljalla/syömässä ja siellä oli sen mielestä ihan liian ystävällisiä ihmisiä. Toisaalta aika kivaakin kun ei se pitkäänaikaan ole ollut niin omistushaluinen.