Mykkäkoulu ohitse onnistuneesti

Taideterapiaa! Minulle annetaan pastelliliituja, öljypastelleja, hiiliputki, puuvärit ja vahakynät eteen, aiheena on labyrintti, meitä naurattaa tädin kanssa kun saan puhallettua väripölyn paperilta ja päästään tutkimaan tuotoksiani. Vielä yksi kerta tätä menettelytapaa ainakin jäljellä, minä tykkään siitä; piirtämisestä ja luovuuden rikkomisesta, vartissa ei tarvitse saada aikaan mestariteoksia vaan löytää itsestään uusia puolia.
Vaikka tasapainoksi haluaisi myös puhua asioista.

Ostan ensin yhdet saapikkaat, sitten toiset... ja katselen kolmansia, mutta on jo pakko kieltää herra kenkäperverssiä olemaan koskematta enää yhtiinkään italialaisiin herkkupopoihin ja siirryn Instrumentariumiin varaamaan ajan näöntarkastukseen; haaveena uudet kehykset jopa. Jos sitä jopa laseja tulisi käytettyä eikä aina vain siristeltyä takapulpetin näkövammaisena.

Kiivasta viestittelyä Leijonan kanssa, se haluaa nakkikastiketta ruuaksi, minä taas haluan mennä käymään äitillä. Kassini on hävittänyt opiskelijakorttihakemuslipun, kassatäti kysyy etteikö tosiaan ole alennuksia.

Leijona on ihan punainen ja hikinen ja läähättävä kun se nappaa kiinni hihastani laiturilla ja sanoo heipat ja antaa suukon ja halin ja eskimopusun. Vilkutan sille ikkunasta ja kuuntelen Musea (jota ei tämän kuun alussa ollutkaan varaa lähteä katsomaan Manchesteriin veljen vaimon seuraksi) seuraavan 42 minuuttia.
Meinaan jäädä äitille yöksi, mutta päätänkin sitten lähteä vielä illansuussa kotiin, se tulee vastaan ja kävelee kanssani pimeässä kotiin.

Tänään en torkuta kelloa vaan nousen suoraan ylös, torkku on klassisen petollinen. Edes suussa ei maistu paha aamuhönkä, syön aamupalaa ja katson pari jaksoa Simpsoneita Leijonan herätellessä itseään kahvikupillisella. Se juo viimeiset maidot, eikä lupaa tuoda mukanaan uutta, mutta omapahan on häpeänsä, en minä sitä niin paljoa kaipaakaan toisin kuin se, joka lantraa kahvinsa sillä fifty-fifty.

Eno soitti tuovansa vielä tänään mummin lähettämää marjapuuroa, nams!