Tyhmä häslä sählä

Romylla oli ehkä eilen kohtaus. Pieni sellainen, mutta siitäkään ei voi olla satavarma, kun kukaan ei ole huomannut mitään, eikä se osaa itsekään kertoa asiasta. Se itkeskeli illan ja pyrki koko ajan syliin, oli väsyksissä muttei kiukkuinen kuitenkaan. Täysi vastakohta omalle ylivilkkaalle pirteälle persoonalleen.
Epilepsia on raskas, ja etenkin noin pienille.

Ei ollut omakaan olo sen parempi, on kivoja päänsärkyjä. Tuntuu takaraivolla ja niskassa, silmissä sumentaa ja oksettaa, pyörryttää ja väsyttää. Eilisiltainen meni parilla Buranalla ja ilman tyynyä nukkumisella ohitse, mutta nyt ollaan taas samassa tilanteessa. Kiukuttaa ja sapettaa.

Minulla on ollut noita aivoverenvuotoja aiemmin, pari vähän massiivisempaa kun on mennyt jalat alta kivusta ja ne on vaatineet poisimemistä. On myös jonkinsortin migreeniä, ja sekin on kohtalaisen samankaltaista kuin miltä aivoverenvuoto on tuntunut, muttei ihan niin massiivista kipua. Migreeneissäni on se ihana puoli että kasvohalvaus tuntuu entisestään eikä puhekaan suju edes siihen normaaliin tapaan. Niihin en ole koskaan saanut mitään lääkitystä, sanottu että ota sitä särkylääkettä ja mene nukkumaan. Tiedät ettei ole verenvuoto jos heräät vielä ihan kunnossa.

Nyt tuntuu siltä että silmät vetää kieroon, niskat on jumissa ja sen tuntee hampaissa. Viikonlopun lepuuttamiset ehkä sitten suunnitelmissa, kai kannata enempää yrittää, vaikka olisi ollut kiva tehdä sitä ja tätä ja ehkä tuotakin.