Miun Perhe
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Välillä erehtyy luulemaan tajuavansa. Muttei sitten ymmärräkään, ja kaikki vesiselvät pumpuliunelmat on vaan kuraa viemärissä kun tajuaa, etteihän tästä tule varmaan mitään.
Ettei kannata tehdä tulevaisuudensuunnitelmia, jos ei voi olla varma, vaikkei elämässä mikään muu kuin kuolema ja verot ole itsestäänselvyys, ja pitäisi uskaltaa ottaa riskejä, mutta riskeistä voi kaatua maahan ja naarmuttaa polvensa, jos ei hyppy olekaan tarpeeksi ponnekas, eikä se voi olla sitä, jos ei usko itseensä tai muihin.
Ja minä en usko tähän hölynpölyliittoon, joka oli vain jonkinnäköinen päähänpisto varmaan kummaltakin puolen, se että toinen kysyy kun on huono omatunto ja itse suostuu, kun on huono päivä.
Eihän mikään parisuhde ole täydellinen, vaikka meidän onkin, mutta ne ihmiset jotka tässä parisuhteessa ovat mukana, eivät ole, ja se tekee siitä erittäin epätäydellisen.
Minä en haluakaan mitään häämatkoja, vaikka sitä mietin oikeasti muutaman päivän, mutta sitten katsoin itseäni ja näin vaan sen, etten ole sen arvoinen, että pistää suunnitelmiin turhaa rahaa ja aikaa ja odotusta. Jos se vaikka tajuaakin kun voi paremmin, ettei oikeasti ole onnellinen, koska eihän se voi olla, ei se olisi niin montaa kertaa lähtenyt jo kokeilemaan muunlaista elämää, jos voisin antaa sille mitä se haluaa, tai edes se voisi antaa minulle sitä mitä minä haluan ja tarvitsen.
Se turhauttaa ihmistä.
Ja jos tulee vain katumuksesta takaisin, onko se muka jotenkin hyvä.
Yritän kyllä, päivän kerrallaan. Rakastan ja se rakastaa ja minun on hyvä olla kun käydään nukkumaan ja se ottaa syleilyyn ja pussaa ja painaa nenänsä niskaan, ja jos se luulee voivansa kääntyä unissaan muualle, tönin sen takaisin hereille ja vedän tiukempaan pakettiin, vaikken ennen ole tykännyt nukkua kylkikyljessä kenenkään kanssa, koska se on ällöttävää herätä iho liimautuneena toisen ihoon.
Mutta kun en ole varma kauan sitä kestää, ja pelkään joka aamu että tämä on nyt viimeinen, eikä se epävarmuus tunnu hyvältä tai tee olosta edes siedettävää. Mutta kai se on sitten sitä, mitä rakkaus on; pelkoa, vihaa ja epävarmuutta, epätodellista oloa kun ei tiedä onko se unta vai totta ja mustasukkaisuutta kun ei tunne olevansa riittävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
En tiedä haluatko sitä, mutta minä haluan toivoa sinulle voimia ja antaa halin.♥
"Mutta kai se on sitten sitä, mitä rakkaus on; pelkoa, vihaa ja epävarmuutta, epätodellista oloa kun ei tiedä onko se unta vai totta ja mustasukkaisuutta kun ei tunne olevansa riittävä. "
Samaa mietin juuri eilen...
<3
http://vimeo.com/19714047
kerron myöhemmin lisää. voimia. olet ihan mainio tapaus ♥
Lähetä kommentti