Pitsa-angsti

Huomenna onkin palkkapäivä. Sain sen ilokseni tietää tänään kahdentoista aikaan raahautuessani iltavuoroon. Ei siis vasta maanantaina. Ei siis tarvitse kituuttaa.

Tällä viikolla olen ostanut yhden litran maitoa ja maksiaskin tupakkaa, käyttänyt 6 euroa 5 senttiä.

Palkkapäivä tietää tässä talossa pitsapäivää. Sitä, että työyhteisö tilaa porukalla pitsat ulkomaalaisten perustamasta ruokapaikasta ja pistää viulut tasan.
Mee laittaa nimes listaan.
Puren huuleni rikki tuijottaessani menua hätäisenä, läpivalaisen rasvamöhkäleet mielessäni, enkä edes ehdi vedota kasvisruokavaliooni vegeversion hypätessä toisten suusta naamalleni. Uskaltaisinko ottaa salaatin, kohottaisiko joku tietävästi kulmaansa?
Huomaan terveysintoilija-naisen nimen listalla. Ortorektikon oirekuvan täyttävän ihmisen nimi rasvapitsalistalla... Kai minäkin sitten voin ? Raapustani nimeni paperiin, sen viereen numeron 7. Pitsan numeron. Sen minä syön huomenna. Enkä muuta. Monessa osassa. En kerralla. Niin minä teen.
Mieleni harhailee ruokaan jatkuvasti. Huomiseen ruokaan... Joudunko oikeasti syömään P I T S A A muiden edessä? Eikä kukaan aio nauraa ivallisesti, entä jos huomaankin että kaikki muut ovat peruuttaneet tilauksensa ja minä olen yhtäkkiä se ainoa pitsaa mässyttävä läski maailmassa?
Äiti soittaa, sekin on työvuorossa. En uskalla kertoa sille huomenna edessä olevasta koitoksesta, sen sijaan vuodatan sille kaikenmaailman löpinää maan ja taivaan väliltä toivoen kuulostavani vielä toisten korvaan työkuntoiselta.
Pupu kävi äitinsä kanssa visiitillä, sain hetkeksi ajatukseni muualle.

Poikani on viisivuotias.

Lauantaina leivon sille kakun, hankin lahjan ja halaan ja suukotan puhki. Minun ison poikani. Nyt ennen kuin se tajuaa vihata minua. Siihen ei ole enää montaa vuotta.

Yritin eilen tehdä itselleni liikuntakalenteria, harjoitusohjelmaa huomista varten, mutta se jäi kaiken muun ahdistuksen alle. Aamulla jäädessäni yksin hikoilin läpi KuntoPlussasta saadun rasvanpoltto-ohjelman lyhyen ja helpon version. Hiki kasteli selkäni läpimäräksi. Eilisen bodypumpin päälle, jonne Leijona tuli mukaan.
Käteni osui sen käteen, Peilikuvatytön, painokiekkoja salin perällä olevasta telineestä hakiessa. Se hymyili vaisunpahoittelevasti, minun suuni näytti pohjattomalta aukolta ammottaessaan aukinaisena. Adrenaliinipyrähdys vavisutti kehoani jo ennen kuin harjoitus oli ehtinyt alkaa.

Billy Idol.