Mutta nyt minulla on sellainen olo, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, tai ehkä ikinä jopa, että haluan itse lukea, ei minulla ole nyt ketään joka jaksaisi suodattaa tekstiä korviini, olenhan minä blogejakin jaksanut ja pystynyt lukemaan, miksen sitten kirjaa? Siinä on lyhyet luvut, ja pääsen ensimmäisellä istumalla yli sadannelle sivulle, enkä edes haluaisi lopettaa, mutta täytyy mennä syömään vesimelonia, kun päässä poksahtelee.
Väsymistä ja lähes rattiinnukahtelua, kolme melkein-kolaria, eno soittaa yhdeksältä kun olen odottamassa unta valoisassa huoneessa, toisinko niille korin kaljaa, niillä on poikien kanssa saunailta, voi vittu, haen autotallista 24 pulloa ja pakkaan painavan sinisen korin auton takapenkille, tämäkin vielä.
No emmie, mun pitää mennä huomenna töihin.
Nooh nooh, se nauraa, poliisisetä mitään tajua mistään, seuraava seurue huudetaan lauteille, en edes kissaa ehdi ajatella kun minut nostetaan olkapäälle ja riisutaan pukuhuoneessa, panikoituttaa enkä saisi edes olla kuumassa pyörtyilyn takia, ulko- ja sisäilmassakin oleminen on tuskaa, eno heittää minut Leijonan kylkeen kiinni ja kaljaa läikkyy kaikkien päälle. Se tönii minkä kerkeää ja nostaa Leijonan käden tukalleni, ravistan sen pois ja haluan kirkua.
Leijona käskee sitä lopettamaan, rauhoitu nyt jo, Antun on paha olla.
Juon muutaman oluen, istutaan sisäpihan kiikussa Leijonan kanssa, poltan ketjussa tupakkaa, eikä jutella. Se saa grillimakkaraa ja pihviä käteen ja minulle tuodaan talon ainoa vihannes, joka sekin on tomaatti, jotka oikeasti ovat hedelmiä.
Jätän Leijonan nukkumaan yksin sohvalle aamu viideltä ja lähden töihin, vaikka olenkin vähän vielä päissäni, ja meillä on nollatoleranssi, eikä autollakaan saisi ajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti