Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Vittu niiden kanssa


Enot kävi kylässä. Se ei ikinä tiedä hyvää, kun niitä tulee kerralla useampi kuin yksi, ja jos tulee kaikki kuusi elossa olevaa, ei mikään voi olla hyvin.
Minulla on niin pieni kahvinkeitin, ettei sillä saa kuin kolme kuppia keitettyä kerrallaan, kerran en itse juo kahvia, mihin sitä suurempaa tarvitsisi; yleensä kukaan ei täällä juo edes kahvia vaan liittyy teeseuraksi. Sitä aina kysytään, voinko tulla teelle? Ei koskaan voiko tulla kahville, suurinosa juo myrkkynsä maidolla kuitenkin, ja sitä minulla on suhteellisen harvoin.

Nuorimmalla oli kulmassa tikit, se istahti sängylle kun muut pakkautuivat pieneen keittiöön.

Nyt on asiat Anttu niin...
Selkääni pitkin virtaa paniikkihiki, asiat on miten.
Se ei katso silmiin, se pyörittelee peukaloitaan ja rykii käheää kurkkuaan. Vedän kädet puuskaan ja varaudun pahimpaan, kylmä vaihde päälle, miks sun naama on murjottu?
Vähän tapeltiin.
Ketkä.
...kanssa.
ANTEEKS?
Vittu Samin kanssa, ookoo? se huutaa silmät punaisina. Vittuaks sun pitää olla ku äitis.

Ei se oo tein asia.

Haluttaisi kysyä missä kunnossa Leijona on jos Tapsu näyttää tuolta, jos se käy päälle, sitä berserk-hyökkäystä ei niin vaan lopeteta.
Mutta en vittu kysy, ei kiinnosta, en minä halua tietää, ei se oo tein asia.
Mut se tekee väärin.
Ja siks mie en vastaa puhelimeen, entä sitte, ei se kuulu sulle.
Mut jos se selvittäis tän...
Jos ja jos, totta kai minä olen sitä miettinyt, tekisi nyt saatanan vaikea mies päätöksensä; olisi ihan rehellisesti naisensa kanssa eikä kerjäisi yövisiittejä tai lopettaisi sen sitten kokonaan ja tulisi takaisin.

Ne vaan lähtevät pois, kukaan muu ei sano mitään, osa vilkaisee vähän mennessään, pamautan ovet kiinni ja ärsyttää ja inhottaa eikä minun seksielämäni ole mikään suvun asia, pysyisi nyt vaan poissa, vaikka kuinka tarkottaisikin hyvää, sitä samaa ne on tehneet äitin, niitten oman pikkusiskon, kohdalla, kuten vaarikin teki aikanaan, puuttuneet sen päätöksiin, mutta se osaa ajaa ne pois. Minä taas en.

Ostin ihanat bootsit, 18 euroa, lähtöhinta kuusikymppiä.

2 kommenttia:

whatsername kirjoitti...

Kiva kun sä löysit ne kengät.

Niin ja joo, joskus on hankala ajatella pidemmälle kun puututaan toisten asioihin vaikka hyvää meinattaiskin.

shadychick kirjoitti...

Listaaminen on hyvä idea, mutta mulla ei toden totta ole pienintäkään hajua mikä mut ajaa aina vaan uudestaan siihen samaan touhuun.

Ja toivottavasti Leijona on kunnossa.