Sama kuvio toistaa taas itseään, kohta se taas lähtee lätkimään kun ei jaksa katsella.
On meillä hyviäkin hetkiä, maataan sylikkäin sängyssä katsotaan Family Guyta, jonka läpikahlaamisen otin missiokseni muutama viikko sitten. Harrastetaan paljon seksiä ja rikotaan keittiönpöytä, kaadetaan tiskipöydältä maljakot särki ja vessan suihkuseinä nurin. Pyykkipäivä on edelleen paras seksipäivä, varsinkin kun kone linkoaa.
Ne huonot hetket ovat minun syytäni. Haluaisin päästä tästä turhuus-olosta eroon. Päivät kuluvat tasaisina, mikä ehkä jonkun mielestä on parempi kuin itkien peiton alla ahdistuneena. Minua ei kai ahdista, tai sitten ahdistaa tasaisesti. Herään ennen kellonsoittoa, pesen hampaat ja naaman ja kampaan likaisen variksenpelättimen alas. Poltan mekaanisesti tupakan, pelaan Mafia Warsia, otan lääkkeen, puen ehkä päälleni ja lähden kouluun, jossa olen ajan X, tulen kotiin, pelaan Mafia Warsia, poltan tupakan, ja sitten vain odotan että kello on suurinpiirtein kymmenen ja käyn takaisin nukkumaan toistaakseni saman kaavan uudelleen.
Viikonloppuisin kävelen ympäriinsä turhautuneena, kun en voi mennä koululle, enkä halua lähteä muualle käymään.
On niin perkelenmoinen vauvakuume ja joka ilta puren hammasta sen takia, ettei meille mitään vauvaa tule. Ei tämä suhde tästä muutu, mitä vittua, ei edelleenkään. Olen kateellinen kaikille. Toiset menee naimisiin ja toiset saa lapsia, ostaa sen volvon ja rivaripätkän ja käy töissä ja elää, ei ehkä onnellista arkea, mutta arkea kuitenkin. Sitä mitä minä olen pienestä asti halunnut itselleni.
En tätä arkea kun tuntuu siltä että on sama vaikka kuolisin pois. Kouristavaa ikävää ja tuskaa kun joutuu epävarmasti odottelemaan, saako lapsiaan nähdä vai ei, perjantain puhelua niiden suunnalta. Turtunutta vitutusta siitä faktasta että se jonka olisi halunnut naida onkin toisen vaimo ja saa nyt kaiken sen ja vielä parempana, mitä minä olisin halunnut antaa.
2 kommenttia:
Niin no täällä vauvakuume on kadonnu melko tavalla tämän yökötyksen ja väsymyksen mukana, mutta nuo kaikki muut allekirjotan. Minä myös haluaisin ne. Kaikki ympärillä todellakin tuntuu saadan niistä edes jotain ja ite tässä tyhjää tunnen polkevan myös, vaikkaki raskaana olen, mutta olo ei todellakaan ole ollu mukava ja voisin vaan vaikka skipata vähän päiviä, ku on niin rankkaa hoitaa tuota naperoa ja samalla huolehtia ittestäni. Mutta tokimmieltä lämmittää se, että jonaki päivänä meillä täällä talossa on vielä vauva.
Ikäväähän se on, mutta yleensä vauvakuume ei hevillä lähde, ennenku vauva tulee tai tekee tuloaan. Koitettu ollaan ja thadaa, näin kävi. :)
Ja kirjotan miten sattuu... :D
Lähetä kommentti