Välillä vaan tuntuu siltä että minne se nuoruus ja huolettomuus on kadonnut. Joko se loppui ja eikö tässä ole muuta odoteltavaa kuin peukaloiden pyörittelyä neljän seinän sisällä. Näinä päivinä joita toiset odottaa kuin kuuta nousevaa ei vaan niin tee mieli edes nousta sängystä. Ehkä pahinta kuitenkin näiden päivien kärsimisessä on seuraavien arkipäivien odottaminen kun jokainen tivaa no mite vietit vappus siis mä olin niiii kännissä et hupsista vaan ja oli kyl kivaa!
Toisaalta minä olen ollut melkein 10 vuotta jo elämästäni niiiii kännissä ja niiiii sekasin että joku saattaisi todeta että mitä sinä siinä kitiset, onhan sulla ollu kivaaki.
MUTKU KAIKKI MUUTKI !
Kaikki muutki kitisee jos niillä ei oo äksöniä ja häppeningiä ja ne kaverit ei soittele ja pyydä mukaan.
Mu hei oikeesti. En minä huolis koko ajan valittaa. Nyt on sentään nätti sää ja jääkiekko menee hyvin, Leijonalla on hyvä päivä ja vaikka en jaksaisi kuunnella sen kavereiden alkuillanhumalakarjumisia niin kyllä tämän kärsii vaikka sitten hampaat irvessä.
Vaikkei ole omaa juomista ja olisi kiva vähän ulkona käydä pyörähtämässä kerran paistaa se aurinko sittenkin. Puen kivat vaatteet päälle, kampaan tukan ja pesen naaman. Sitten laitan lakanat kuivumaan, poltan tupakan ja jatkan pelin tuijottamista. Menen istumaan Leijonan viereen ja otan sitä kädestä kiinni ja kaivaudun sen kainaloon ja annan vielä pusun niin elämä on taas vaaleanpunaista pumpulia.
1 kommentti:
Hei Anttu!
Halusin vaan kertoa, ettet suinkaan ole ainoa, joka viettää tänä vuonna vappua varsin pienimuotoisesti.. Olen itse kuumeessa ja joudun niin ikään kuuntelemaan jääkiekon huudatusta + nousuhumalaista lässytystä. Kävely auringossa on suoritettu, nyt pitäisi vielä keksiä itselle jotain mukavaa tekemistä illaksi.. Kerro ihmeessä, millaiseen ratkaisuun itse päädyit!
Lähetä kommentti