Kai nämä olot ovat kytköksissä toisiinsa. Se kun tulee itkupotkuraivari-itkupillitys-tärinä-katkonaiset unet -jakso. Kai niissä on joku säännöllisyyskin, mutta on liian raskasta yksin lähtä sitä selvittämään. Koska nyt ei ole edes täysikuu vielä, vaikka tämä yleensä tulee täysikuuaikaan, on vaan lähes puolikuu joka on tummankeltainen ja tekee paistatuksellaan viiruja seinille.
Ensimmäinen Stella iskee ohi ja se käy jo rutiinista. Että tupakoituttaa ihan kamalasti ja seuraavan kolme tuntia voisi polttaa ketjussa vaikka on se ärsyttävä tunne nielussa. Eikä tunne melkein mitään, janottaa ja limakalvot turvottaa ja sitten alkaa panettamaan kunnes sen unohtaa kun löytyy tekemistä, mikä on niin kauan hyvä kunhan vetää nettitikun irti koneesta ennen sen käynnistymistä, jos ei halua rumaa jälkeä ja tyhjennettyä viimeisiäkin hilujaan tililtä turhuuteen.
Toinen Stella tainnuttaa kunhan sen ottaa pari tuntia ensimmäisen ottamisen jälkeen eikä heti perään. Muttei sekään onni kestä kuin muutaman tunnin.
Leijona harjaa hampaansa ja levittää rasvaa nenänpieleen, se on hermostunut ja nälkäinen eikä se ole hyvä yhdistelmä pahaa mieltä kenessäkään miehessä. Jätän sen sairaalalle enkä kerro sille etten saisi nappipäissä ajaa tai siis että olen nappipäissäni, ettei sen tarvitse vielä siitäkin hermoilla.
Tänään on ensimmäinen koulupäivä viiteen viikkoon ja haluan paljon tehtäviä ja iskeä pääni kirjoihin ja kaavoihin, sotkea käteni maaliin ja liituun ja kuunnella musiikkia ja saksia trikoota.
Tiedän jo mitä teen kahden tutkintoni lopputöiksi ja miten ne yhdistän toisiinsa joutumatta tekemään kahta tutkielmaa kahdesta aiheesta, ja tiedän mitä kai haluan tehdä puolentoista vuoden päästä syksyllä, mutta siihen asti tuntuu vielä olevan ikuisuus enkä malta pysyä housuissani ja odottaa.
Tottahan se on, ettei elämäänsä voi suunnitella etukäteen, ja aina kun päättää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, jostain puskee vieläkin tärkeämpää, mutta ainakin siihen asti elämässä on edes hitunen järkeä.
Ps. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti