Vanha rouva tai ehkä neiti, ei pidä asettaa ennakkoluuloja sen suhteen, että jokainen vanhempi nainen olisi päättänyt joutua naimisiin, ainakaan sen tyyppiset kuin miltä se vaikuttaa; suorasanaiselta ja hyvin omapäiseltä, kertoo siitä kun tupakkalaki tuli voimaan, ja kuinka se ei ikinä tupakointiaan lopeta, olisiko 70-80 välissä, se nauraa ja päivittelee ja toivottaa hyvää kesää ja minä sille, sitten palaan töihin päivän ensimmäiseltä tauolta.
Ruokatunnilla samaisessa paikassa, bussipysäkkikatoksessa, joka on koko sairaalan ainoa tupakkapaikka, kerran nykyään sairaala on täysin savuton eikä kahviosta saa tupakkaa, ei saanut viime kesänä, vaikka sitä edellisenä sai, vanha mies haluaa jutella säästä, ja minähän juttelen, siitä minä kyllä osaan jauhaa paskaa, kuinka se on aina perseestä jos on kuuma kuten nyt, jos sataa vettä kuten toivoisi nyt vähän ripsaisevan, ja kuinka viikonlopuksi on luvattu ukkosta.
Sille en muista sanoa hyvää kesänjatkoa, mietin asiaa kyllä, mutta lähden kylmästi paikalta, ja jälkikäteen harmittaa, koska se on varmaan sen verran yksinäinen, miksi muuten juttelisi tämmöiselle mörrimöykylle.
Minulla ei ole itsestäni kuin huonoa kerrottavaa, joten en sano itsestäni tänään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti