Tuntuu että paskoja päiviä virtaa sisään ennennäkemättömällä voimalla, kai se filtteri on taas mennyt rikki, tai siis, onhan näitä vuosia elämässä eletty täysin tällaisessa paskatilassa polkien, mutta jostakin syystä nekään eivät niin nautinnollisia vuosia ole olleet, että olisi tullut nautittua.
Tiedätte varmaan hyvin sen kun yksi pieni asia menee pieleen kun on jo valmiiksi tosi kaamea olo aamulla herätessä, ja sitten yksi pieni lisää, ja taas yksi pikkipikkiriikkinen juttu, sen jälkeen vähän isompi, taas asia johon ei voi itse vaikuttaa ja kohta ollaan tunnemyräkkälumipallonsa kanssa aiheuttamassa tunnekuohulumivyöryä ja jo se hampaan pureminen on niin voimaa vaativaa, ettei sekään enää tahdo onnistua.
En osaa sanoa tarkkaan mistä asti on ollut fyysisesti huono olo, luultavasti viime torstaista, tai ehkä jo sitä ennen kun tuli ensimmäiset yöt valvottava mahakipumaraton, viime keskiviikkoyönähän se kaikista kamalin oli, ja senkin jälkeen on kouristanut. Viikonloppuna olin vain äärettömän vihainen ja poikki ja paniikkikohtauksissa.
Tänään minulla on hyvin (ihan suoraansanottuna) paska olo. Loppuunpalanut mutten osaa sanoa onko se henkistä vai fyysistä vaiko jopa sekäettä.
Enää en tiedä mitä vittua minä täällä luulen odottavani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti