Kävin klinikalla punnituksessa, hoitaja pyöritteli hiljaa päätään ja kysyi pysyykö tämä suunta nyt oikeasti. Olen siis lihonut. Sen huomasin varsin hyvin eilen housuostoksilla juostessani kun perse tuntui niin levinneeltä, että oli parempi siirtyä seuraavaan kokoon siitä mihin olin taas harhaluuloissani tottunut. Ehkä sen pitäisi olla hyväkin asia. Mutta kun ei vaan ole. Kun en osaa ottaa sitä hyvin. En sitä, että olen viikossa lihonut kaksi kiloa. Läskistynyt. Kaikki lihakset historiaa. Eli oikeasti olen lihonut varmasti enemmänkin, sitä ei vaan nyt vielä huomaa muussa kuin mittanauhassa, johon en kyllä koske. Se piinaa ihan tarpeeksi vaan sovitusnuken päällä roikkumalla.
Turpoamista on vauhdittanut se, että Leijonan vanhemmat on olleet maanantaista asti meillä Leijonan "apuna". Leijonan selkä on siis vieläkin suhteellisen paskana ja se makailee päivät ja yöt lihasrelaksanttihuureissa, särkylääkkeitä kun se ei voi kamalasti käyttää: Tramalista ja Lyricasta tulee paha olo, samoin Buranasta ja sen sukulaisista, Panacodista, Panadol ei auta tarpeeksi, Oxynormia ei suostuneet määräämään, ehkä olin hiukan hyökkäävä eilisellä lääkärinkäynnillä jonne eksyin mukaan. Lääkärit ottaa nokkiinsa niin helposti, jos joku, varsinkin joku keltanokkainen koulutukseton 19-vuotias poika, on tietävinään paremmin. Anteeksi, että kyllä vaan satun tietämään mikä olisi avokilleni parasta tässä kohtaa. Tunnen jo suurta syyllisyyttä siitä että koko jumiutuminen on tällä erää minun ja pituudenpuutteni syytä.
On ollut nyt pari tuntia hiukan kelluva olo, semmoinen pieneen psykoosiin vihjaileva, tupakkakaan ei auttanut, eikä ruoka, ei ulkoilma, ei kusella ramppaaminen. Ei oikein mikään. Varmaankin suurennettava ominpäin hiukkasen aamurauhoittava-annosta, että kestää näitä päiviä pikkuisen paremmin, vaikka kuinka ottaa pannuun koko lääkitysasia. Olisi niin kiva tulla toimeen ilman mitään... Allergia- ja astmalääkkeet, rauhoittavat, migreenilääkkeet, rauta ja muut korvausvalmisteet, kaikki vaan vessanpöntöstä alas ja hymy naamalle. Oliskin niin yksinkertaista.
Pitää yrittää muistaa hakea huomenna uudet silmälasit, edelliset kun on sen verran hukassa, että turha toivo löytää niitä mistään maailmankolkasta. Ei niitä ole aikoihin tarvinnut, muttei sitä koskaan tiedä koska menee taas niin huonoksi, että on pari tuntia istuttava ne päässä kun ei muulla helpota.
Huomenna perjantai <3 Vedän kyllä niin perseet ettei koko viikonlopusta tule yhtään mitään. On niin pitkään kutkuttanut kurkussa, eikä Leijonallakaan pitäisi olla mitään sanomista, kun olen kerta lihonut. Vien sen vanhemmat kotiin ja Romyn äitille hoitoon, se on luvannut, että perjantait voin pyhittää parisuhteelleni. Se on kyllä kiva nykyään. On kiva tulla toimeen vanhempiensa kanssa, ei kyllä olisi pari vuotta sitten uskonut, mutta siitä sitten enemmän tuonnempana, jos on tullakseen, se aihe kun on sen verran monimutkainen, että siitä kyllä riittää sen verran, että maailman parhaallakin perheterapeutilla menisi langat sekaisin. Or not.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti