Ei ole pojasta miksikään

Kun mikään ei huvita.
Kun paikat jo kiiltelevät puhtaina.
Kun tavarat on siivottu omille paikoilleen.
Kun salaatti on tehty.
Kun iltapalahedelmät on pilkottu lautaselle kauniiksi värikkääksi auringoksi.
Kun ruoka ei mene alas.
Kun pelkkä ajatteleminen sattuu.
Kun ei väsytä, vaikka tuntuu siltä, että pitäisi väsyttää.
Kun on itkenyt hetkeksi tarpeekseen.
Kun silmiä koskee niin ettei niitä voi painaa edes kiinni.
Kun aurinkokaan ei paista.
Riitelin eilen Leijonan kanssa Homokorvasta, molemmilla päät täynnä, silti vihloi kun riuhdottiin vaatteet päältä ja painettiin lakanoihin niin ettei henkeä saanut. Niin että purskahdin itkuun ja anelin anteeksipyyntöä vielä senkin jälkeen kun Leijona oli saanut tarpeekseen ja lähtenyt tuulettumaan ulos. Makasin sykkyrässä peiton alla ja odotin, että se tulisi takaisin, että voisin pyytää vielä kerran anteeksi, että voitaisiin nukkua yhdessä yön yli ja keskustella asiasta kuin aikuiset.
Aamulla se taas paukkasi toisen perheensä luo viettämään aikaa, minä jäin hyvästelemään poikani ja isäni, en voinut lähteä mukaan viemään niitä kentälle, en pysty enää siihen. Aloitin suursiivouksen: imuroin jättivillakoirat sängyn alta, että voisin viettää seuraavan yön puhtaammissa oloissa. Viikkasin vaatteet kaappiin, pesin vessanpöntön ja kuurasin reunan alta viimeisetkin merkit bulimiastani. Pesin lattiat ja siivosin jääkaapin. Jätin tiskit tiskaamatta tarkoituksella, jos vaikka yöllä kaipaan viihdykettä.
Istuin ilman ajatusta parvekkeella höyryävä teekuppi käsissäni ja huomasin jo nostaneeni jalkani reunuksen yli hypätäkseni, mutta tajusin, ettei toisesta kerroksesta menonossa ehtisi kuin satuttaa jalkansa.
Leijona tuli kotiin äitini pidettyä sille saarnan siitä, kuinka tyhmä ihminen olen, kuinka en tee pahaa tahallani. Se piteli minua sylissään ja kuivasi turvonneet silmäni kuiviksi, niisti nenäni ja tuhahti pyytäessäni anteeksi jälleen kerran. Minä se tässä olen ainoa, jolla on anteeksipyyettävää.
Olisin voinu tehdä jotaan toisin.
Ei se sun vikas ole jos joku suhun rakastuu.
Se rasvasi kiristelevän ihoni, menin iskän kanssa kauppaan ostamaan muroja. Leijona jäi nukkumaan. Se menee yöksi töihin.
Haenko sulle illaksi karkkia?
Ostin jo Läkeroleja.
Yhden askin vaan?
Ne ei olleet niin hyviä kun muistin. Ens kerralla otan taas tervaleijonaa.
Pelkään olla yksin.