Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Maailman tylsin päivä

Tänään aika ei kulu. 
Kidun kuumassa, 
kastelen tunnin välein t-paitani, 
se parantaa oloa puoli astetta. 
Luen vähän aikaa, mutta se tylsistyttää vaikka kirja onkin jännittävä, 
poljen tunnin kuntopyörällä 

ja ajelen ympäriinsä vailla päänmäärää. 
En vain halua mennä kotiin, tai siis äitille, 
en jaksa katsoa telkkaria ja vaan olla.
Haluan kauppaan viilenemään, mutta en voi mennä turvottelevine vatsoineni, 
nyt olen saanut itseni tyhjäksi, ja suoli täyttyy kaasuista ja saa mahan eri tavalla kipeäksi.

En jaksa seikkailla internetissä 
tai polttaa tupakkaa, 
en jaksaisi edes pysyä hereillä, 
muttei näillä ilmoilla saa nukuttuakaan. 
Ja samaa lupaa vielä pitkälle ensiviikkoon.
Miksei kesä voi jo olla ohitse?



Teen äitin työkaverille pari mainosta 
ja odotan saunaa, tai oikeammin sen jälkeistä suihkua 
ja jalka- ja käsikarvojen pätkimistä.
Leikkasin pikkuveljen hiukset, 
ja sain nyppiä sen kulmakarvoja, se minun tyttöpäivästäni.

Te kaikki, jotka kesästä pidätte,
millaisia masokisteja oikein olette?!

Kyllähän minä seuraa olisin varmasti saanut,
jos olisin vain pyytänyt,
mutten jaksa
tai halua näyttää itseäni kenellekään.
Makaan ilman paitaa omenapuiden katveessa aidan takana
poissa katseilta
rauhallisella omakotialueella

Jos näkisitte meidän pihan kasviloiston, kuolisitte kateellisina.

2 kommenttia:

whatsername kirjoitti...

Kesässä on se hyvää ettei ole sitä koulua jota eniten pelkään. Kuumuus sun muu on kyllä yhtä tuskaa, oon siinä samaa mieltä.

Tino kirjoitti...

Kesässä kuumuus juurikin on pahinta. Se jaksamattomuus ja väsymys ja ällötys ja hyihyi. Mutta on tässä puolensakin. En vaan osaa eritellä niitä 8--)

ps. Oon kateellinen tosta tiskialtaasta. Oliskin noin tyhjä ja puhdas!