Mitä sie siinä taas mulkkaat homo

KSH kävi laittamassa Leijonalle antibiootit tiputukseen. Sillä on alkava taijoku keuhkokuume, ja se yskii ja puhisee ja sen nenämahaletkun puoleinen sierain tiputtelee verta ja särkee eikä se voi nukkua oikein missään asennossa kun täytyy varoa sitä letkua, ja nyt vielä tippaakin.
Eilinen kotiin käveleminen oli kaikkea muuta kuin hyväksi.
Vaikka se vielä eilen kuinka pirteä tahansa olikin.
Koska tänään se ei ole.

Sitä sattuu niin paljon että se itkee eikä se itke koskaan, ei silloin kun murtuu käsi tai menee olka sijoiltaan eikä milloinkaan paitsi yhden kerran kun riideltiin mutta se oli eri itkua, se ei ollut fyysistä kipua ja henkistä loppuunpalamista.

Tuntuu pahalta pakottaa se pesulle ja vaihtamaan puhtaat vaatteet päälle kun ei se tahdo jaksaa edes nousta istumaan, mutta pakkohan sen on ettei tukehdu veteensä.

Sillä lähtee silmäripsetkin päästä.

Ja minä hölmö kun menin edes kuvittelemaan että jo viime kerta olisi ollut hankala, muttei syövässä tule mestariksi vaikka olisi jo kerran kokeillut.

Pahasti sattuu se kun ei voi tehdä asialle mitään. Voi vain vaihtaa kipulääkettä tippumaan, tuoda raikasta vettä seisoneen tilalle ja pyyhkiä hikeä sen ohimolta kun se näkee horkkauniaan kolmen peiton alla, vaikkei sillä ole koskaan kylmä, ei se edes käytä talvisin lapasia.
Eikä saa itkeä ettei sille tulisi pahempi mieli siitä että se on sairas eikä tajua missä on ja mitä tekee.

Tänään se kysyi jo kolme kertaa ostanko sille ristikkolehden jos se antaa rahaa,
ja totta kai minä ostan, ja kysyn käykö huomenna, ja aina se käy, muttei se taas hetken päästä muista.
Mutta ne sanoi että se saattaa mennä vieläkin sekavammaksi ja silloin pitää soittaa että ne hakisi sen pois, kuulemma huonompaan mennään ennen kuin parempaan - jos mennään parempaan ollenkaan.