Lihanhimo

Olen ollut kasvissyöjä 12-vuotiaasta. En ole ihmeemmin ikinä tunkenut naamaani innolla mitään grillimakkaroita ja kanankoipia, joten silloin päätin, että miksi sitten söisin niitä ollenkaan, eettisestä näkökulmasta. Sitä paitsi, onhan se aika tekopyhää että porsasta, lehmää ja broileria mätetään naamaan Hangon keksi ilme päällä ja samalla kauhistellaan kuinka Kiinassa vedellään samalla innolla koiria ja kissoja. Samanarvoisiahan kaikkien tulisi olla, eikä määritellä sopivuutta sen kannalta että ne rakit ja mirrit on yleisiä lemmikkieläimiä. Kyllä se nautakin on ihan yhtä uskollinen kuin se ärsyttävä räksytin, jos sille antaa yhtä paljon huomiota. Varmaan oppisi sisäsiistiksikin!
Jos ei huomaa niin en ole tosiaankaan mikään koirafani, turhanpäiväisiä intoilijoita nekin, kissoilla on sentään omaa tahtoa ja mieltä, samoin kuin itsepäisillä pupuilla, jotka on aina olleet lähellä sydäntäni. Jostakin syystä oma kanittimeni Aivovasara dominoi pahemman kerran elämääni, syö ruokani ja nakkelee niskojaan jos yritän nostaa sen läskikasan ylös tyynyltäni. Olen vain onnellinen, että asennetta löytyy.
Sen jälkeen kun pääsin mielisairaalasta viime keväänä, on tullut kamalia lihansyömishimoaaltoja. Saatan katsella makkarapaketteja kaupan hyllyllä useita vartteja ja kuvitella, miltä ne maistuisivatkaan. Kerran jopa otin nökäreen Leijonalle paistamaani jauhenlihaa lautasen reunalleni ja katselin sitä hurmioituneena tunkiessani falafellia naamaani. Olen useammin kuin kerran ostanut Drive-Inistä juustohampurilaisen ajellessani päättömästi ensin hetken ympyrää saamatta päähäni, minne olinkaan menossa. Istun autossa viereisen huoltoaseman parkkipaikalla ja tuijotan edessä piirtyvää merimaisemaa hampurilainen tukevasti reisieni välissä lämmittämässä ihoa. Kuorin sen ulos kääreistään ja haistelen, kosketan rasvapihviä huulillani silmät tiukasti kiinni painettuina, koska tiedän, kuinka väärin se on. Puristelen majoneesit ja ketsupit käsilleni, istun hetken hymyillen kädet hampurilaisen eritteissä, puen sen takaisin kääreisiinsä ja käyn nakkaamassa roskikseen, putsaan käteni paholaisen servietteihin ja poltan tupakan, ennen kuin ajan takaisin kotiin unohtaen, että koko matkan tarkoitus oli käydä ostamassa Leijonalle kahvipaketti ja minulle Pepsi Max two-pack.
Olen saanut parhaat henkiset orgasmini euron juustohampurilaisen kanssa (maksaa nykyään 1,10 : <), how sad is that. Nytkin kun vain ajattelen koko asiaa alan tärisemään ja kehräämään ajatuksesta saaden Leijonan kysymään, mitä ajattelen. Mmh en mitään, väsyttää. Meinasin nukahtaa.
Jos se tietäisi, se olisi vain turhaan kateellinen. Ehkä voin ensiyönä ajatella sen mieliksi hampurilaisia, kalkkunaleikkeitä ja verisiä sisäfileitä, etten vain makaisi apaattisena kelloa tuijotellen paikallani.
Kielletty hedelmä on paras ja himottavin hedelmä.
Ehkä siksi viehätyn vähän isommista miehistä. Mitähän sitten näen Leijonassa?

Lääkärini kysyi milloin olen viimeksi masturboinut. Jos ruoan rakasteleminen lasketaan masturbaatioksi, noin kuukausi sitten.